Farangin kaakkoisaasialaisen eksoottiset maut kohtasivat Chilen monimuotoisessa maastossa kypsyneet Miguel Torresin viinit viinitekijän itsensä esittelemänä.
Olen ollut usein hiukan nolona kertoessani, etten ole käynyt yhdessäkään BW -Restaurantsin ravintolassa. Suurelle yleisölle firman raflat ovat tunnettuja omistajiensa, Matti Wikbergin ja Tomi Björckin, kautta. Raflat ovat olleet usein harkintaryhmän kärkipaikoilla, mutta aina joku on kiilannut eteen. Pääsin vuosien piinasta saadessani kutsun Miguel Torresin viinintekijäillalliselle Farangiin.
Illan isäntänä toimi yksi Chilen puhutuimmista nuoren polven viinintekijöistä, Cristian Carrasco, mies Torres Chilen ja La Causa -viinien takaa. Illallisen taustajoukkoihin kuuluivat myös Torresin viinejä maahantuovan Winestaten poppoo.
PAÍS. Mielenkiintoisin tarina oli ikivanhan ja hyljeksityn País-rypäleen nostaminen salonkikelpoiseksi. 500 vuotta sitten Chileen espanjalaisten mukana tullut lajike oli 300 vuotta maan viljellyin rypäle, kunnes Cabernet Sauvignon valloitti viljelyalueet. Pingispallon kokoisista rypäleistä alettiin tehdä vaatimatonta pöytäviiniä. Torres käynnisti 2007 paikallisen yliopiston kanssa País-rypäleen potentiaalia tutkivan hankkeen. Samoihin aikoihin País-kysyntään turhautunut viinitilallinen Secundina Vásquez kokosi alueensa viljelijöitä yhteen saadakseen kaikkien rypäleet kaupaksi yhteistyössä Chilen Reilun kaupan organisaation kanssa. Vain ostaja puuttui ja hätiin riensi Torres Chile. Yhteistyö konkretisoitui vuonna 2010 Santa Digna Estelado Sparkling Rosé -kuohuviinin lanseeraamiseen. País-rypäleen arvostus alkoi nousta kohisten myös viljelijöiden keskuudessa. Torres Chile maksaa korkealaatuisista rypäleistä 240–280 pesoa kilolta, kun normaalisti alueen País-viljelijät saavat 20–50 pesoa kilolta, jos myyvät rypäleensä minne vain. Lue lisää País-rypäleestä.
Alkon valikoimista Paísia saa kuohuvana, illallisen aloittaneena Torres Santa Digna Estelado Organic Rosé Brutina. Runsaan marjainen ja mukavat hapot. Kelpoa kamaa. Ruoka aloitetaan kurkumacurrylla, sitruunaruoholla, thaibasilikalla ja merileväkaviaarilla höystetyillä vihersimpukoilla. Curryn makeus ja kookoksen pehmeys muodostavat merellisen maun kanssa upean harmonian. Skumppa painuu tässä seurassa valitettavan latteaksi.
MAKKARA. Kuplille uusi yritys. Farangin lammasmakkaraa cha plu -lehdellä, chiliä, sitruunaruohoa, kevätsipulia, vihreä ’nahm jim’ -dressing. Lammas nousee vahvana esiin. Hieno kokonaisuus on pehmeän syvä, mutta hapoilla säväytetty. Skumppa pärjää edellistä paremmin, mutta jää hitusen vahvojen makujen jalkoihin.
SALAATTI vihreästä papaijasta vihreä curry -dressingillä höysteenä chiliä, vihreää pitkäpapua, paahdettua kookosta ja thaibasilikaa. Raikas tuulahdus syvien makujen jälkeen. Kuohuviini tappelee itsensä pintaan voittajana.
Moniulotteinen ruokaviini ei ollut mahdoton paritus yhdellekään alkuruoista, mutta jäi lopulta turhan taustalle voimakkaiden makujen kanssa.
RIESLING. Lasiin Santa Digna Riesling Reserva 2016. Chile on haastava maa Rieslingille. Kylmät yöt, mutta turhan kuumat päivät. Vuorten välistä pyyhkäisevä tuuli helpottaa. Happoja kertyy ja balanssiksi lämmintä hedelmäisyyttä. Olen enemmän viileän ilmaston Rieslingin perään, mutta aasialaisten makujen kanssa hedelmäinen buusti toiminee hyvin.
ROSÉ. Kappas, toiseen lasiin roseeta. Be my guest. Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé 2017 on vanha tuttu. Runsaampi rosee, joka pärjää monessa seurassa. Itse asiassa, se on Suomen suosituin roseeviini, jonka myyntikäppyrät kohoavat myös joulunaikaan. En ollut tuota ajatellutkaan, mutta kyllä, marjaisa ja hapokas viini toiminee hyvin viinille haasteellisessa maaperässä, suomalaisessa joulupöydässä.
PAÍS. Vielä kolmas viini lasiin, La Causa País 2015. Beaujolais-tyyppisessä, hitusen savuisen mausteisessa maussa on mukana jälleen jouluisuutta, nyt neilikkaisella sävyllä. Viinitekijä Carrasco kertoo tämän edustavan parhaiten chileistä viiniä. Mikäli näin on, nyökytän tyytyväisenä päätäni. Herkullinen. Mielenkiintoinen nyanssi muuten, Chilen vuoristoisilla viinitarhoilla löytyy makroilmastoja jo tarhan sisällä ja eri korkeuksilla viljellään eri rypäleitä.
POSSU. Lautaselle Farangin signatuuriannos, karamellipossu. Tästä tuli itselle hartaampi hetki. Postasin alkuperäisen Farangin karamellipossuannoksen reseptin blogiin 2012 ja siitä on tullut yksi blogin suosituimmista postauksista kymmenien tuhansien lukijamäärällä (sivustouudistukset ovat turmelleet tarkat tilastot). Tuossa edessä se nyt on. Taannoin tajunnan räjäyttänyt annos, jota maistan ensimmäistä kertaa paikan päällä tehtynä. Pinta on koppura, liha hitusen kuiva. Makua on, mutta vähemmän kuin omissa keitoksissani. Kollega kävi pari päivää myöhemmin Farangissa ja kertoi, ettei tuo ollut se alkuperäinen annos ja oli itse syönyt sen originaalin. Listalla lukikin Caramel Pork part III ’Min Khao’ - haudutettua, rapeaksi paistettua possua, mustariisietikkakaramellia, rapeaa sitruunaruohoa ja limenlehteä, rapeaa sipulia. Hyvää joka tapauksessa.
Olen sovitellut karamellipossulle erilaisia viinejä onnistumatta. Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé komppaa käsittämättömän hyvin mahdottomassa tehtävässä. Riesling ei pärjää, punkku tekee hommasta sotkun, vaikka siitä pelkästään juotuna nautinkin paljon.
Seuraavaksi lasiin La Causa Moscatel 2015. Moscatelin kukkaisuutta, tuoksussa makeutta ja yhdessä happojen kera viini taittaa hienosti grillatun vaalean lihan tai kalan rasvaisuutta.
KAMPASIMPUKKA. Ruoaksi kampasimpukkaa, vihreää chiliä, korianteria, kookosöljyä, limeä ja merileväkaviaaria. Maistuva annos, mutta kastike jyrää hiukan yli. Viini toi mukavaa tasapainoa ja yhdessä riisin kanssa homma saatiin varsin balanssiin.
TOFU. Next stop, Morning Glory, ’Salt & Pepper’ Tofu. Vesikrassia, paksoita ja rapeaksi paistettua silkentofua. Pehmeitä makuja syvästä päästä mukavasti kaivaen. La Causa Moscatel tuo tasapainoa - toimii.
TURSKA. Pääruoaksi haudutettua turskaa, Farangin chili jamilla maustettua jungle-currya, valkosipulin kukkaa, sokerihernettä, ’nahm pla prik’ -dressingiä. Makea chilikastike on upea. Curry tuo makuun hienon syvää makeutta.
CABERNET. Lasissa Alkon uutuuspunkku, Cordillera Cabernet Sauvignon 2015. Viinistä pidän, annoksen kanssa en niinkään. Hauska yritys, mutta ei. Cab on yksinkertaisesti turskalle liikaa. Koska unohdin kuvata illallisen aikana pulloja, ostin Cordilleraa seuraavana päivänä kotiin. Sellainen crowd pleaser -punkku. Ei liian mitään, mutta riittävästi montaa. Comfort-viini, jota juo mielellään ilman turhia pohdintoja.
HELDELMÄT. Jälkiruoaksi raikastusta. Mekhong-viskillä marinoitua ananasta, papaija-limekompottia, passiohedelmä-cremeä ja kookossorbettia. Kumppaniksi Torres Nectaria Rieslingiä. Raikkaus ja hapokkuus lyövät lasissa kättä hedelmäisyyden tuodessa runsautta. Ruoasta voi sanoa pitkälti samaa, joten yhdistelmä rullaa.
Vilkuilen hermostuneesti kelloa. VR saattoi minut perille myöhässä, koska talven ensimmäinen päivä. Nyt se joutuu vielä riistämään minut illan viimeisellä junalla takaisin Tampereelle kesken loppuchillausta.
PISCO. Vielä ehtii nauttia El Gobernador Pisco Sourin. Taitavan cocktail-tekijän käsissä elämäni kenties ensimmäinen pisco pistää juoman myöhemmin tarkemmin tarkkailtavien listalle. Onneksi sitä löytyy Alkostakin.
KOKONAISUUS. Kokonaisuutena ilta oli täynnä hyviä makuja. Aina ne eivät laulaneet samaa säveltä, mutta herättivät mielenkiintoa yksinäänkin. Yllätyin, että Farang ei yllättänyt. Olin ladannut sille alusta pitäen paljon odotuksia ja muutaman samanhenkisen paikan jälkeen kokemus oli pitkälti mitä odotin. Kertaakaan en pysähtynyt miettimään tajunnanräjäyttävää makukokemusta, kertaakaan en nyrpistänyt myöskään nokkaani. Takuuvarmaa suorittamista.
VIINIT toimivat samoin. Suosin vanhaa maailmaa ja juuri siksi odotin tilaisuudelta uuden maailman viinien maistelua. Sain muistutuksen rypäleiden moninaisuudesta ja erilaisen ilmaston vaikutuksista makuun. Huomaan hakeutuneeni viime vuosina yhä tiiviimmin omille klassisille mukavuusalueilleni, joissa toki niissäkin riittää maisteltavaa loputtomasti.
Kun mukaan otetaan itämainen ruoka, voi monet klassikot laittaa syrjään ja ottaa uuden maailman sävyt tasapainottamaan makuja. Täydellisiä makupareja oli illan aikana vain pari, mutta viinilöytöjä enemmän. Tastingit ja viini-illalliset laittavat parhaimmillaan ajattelemaan viinejä uusilta kanteilta. Sitä kun on tottunut sovittelemaan varman päälle kotikeittiössä eikä ravintoloissakaan uskalleta (kenties onneksi) liikaa kolkutella rajoja. Kun käsissä on muutama viini ja muutama ruoka-annos ja ne tulisi parittaa yhteen ilman apujoukkoja, syntyy mielenkiintoisia kohtaamisia. Niistä oppii ja kokonaisuudesta nauttii.
Ravintola Farang
Ainonkatu 3, Helsinki