Pari viikkoa sitten Tampereella aukesi ravintola, jonka ohi olisin varmaankin kävellyt vilkaisematta, mikäli olisin Tuomiokirkonkadulla käppäillyt. Verkossa alkoi sen sijaan nykiä ja aaltoilla. Nimi Zeytuun alkoi ilmestyä hämmentävän usein Facebookin uutisvirtaani. Kävin kurkkaamassa heidän sivujaan ja huomasin heti, ettei kyse ollutkaan halpispikaruokapaikasta, joiden leviämiselle ei näy vieläkään loppua. Zeytuun näytti viihtyisältä ja lista mielenkiintoiselta. Täynnä mezejä, lähi-itämaisia pikkuruokia, sekä salaatteja ja falafeleilla höystettyjä leipäannoksia.
Facebook-sivulle annettujen 73 arvostelun keskiarvo oli 5.0 eli täydet. Jokainen paikkaa testannut tuttu antoi ylistäviä arvioita. Pakkohan tuo oli heti käydä testaamassa.
Moni oli varoitellut, että pienehkö paikka on usein täynnä. Astuessamme sisään se oli puolillaan, mutta vartin päästä pöydät olivat täynnä ja väkeä käännytettiin jo pois. Muutama vaihtoi ruokansa take awayksi. 
Tsekkasin liitutaululta ensin, ettei siellä näkynyt viinejä. Tuorepuristetut mehut ja smoothiet ovat varmasti hyviä, mutta en osaa käyttää niitä ruokajuomana. Suoraan töistä tullessa ei teekään maistunut. No worries, safkapuoli näytti hyvältä eikä arabikeittiöön alkoholi liiemmin kuulukaan. Tuntui hämmentävältä hoitaa kahden hengen ruokailu kaksikymppisellä ja saada vaihtorahaa. Ystävällisen palvelun siivittämänä.
Valitsimme yhden falafel-annoksen ja yhden meze-lautasen. Lebanon-leipä (9,10) sisälsi pari falafel-pullaa, hummusta, salaattia, avocadoa, oliiveja ja avocadojogurttia. Paikan nimikko-mezet (9,60) kattoivat falafeleja, hummusta, tabbouleh-salaattia, baba ganoush -tahnaa, viinilehtikääryleitä sekä marinoituja kikherneitä.
Lautasilta sekä sisustuksesta huokui ennen kaikkea raikkaus. Kaikki kasvikset olivat tuoreita ja jopa avokado vihreää. Mietin alkuun, kuinka paljon ruoasta tulee pakastimesta ja valmispurkeista, mutta maistettuani kaikkea, totesin kokonaisuuden erinomaiseksi enkä vaivannut päätäni ja ruokakokemusta enempää. Täytyy silti selvittää myöhemmin ihan mielenkiinnosta. ”Arat paikat” olivat joka tapauksessa tehty itse ja tuoreus määritti kokonaisuutta. Tabbouleh oli parempaa ja raikkaampaa kuin mitä olen itse onnistunut tekemään. Tahnat maukkaita ja sopivasti toisistaan poikkeavia. Pelkästään niistä koostuva annos toimisi leivän kera rentoon istuskeluun ja rupatteluun. 
En ole kokenut arabialaisen tai lähi-itämaisen keittiön maistelija, vaikka mezejä olenkin lukuisaan otteeseen kokannut. En tiedä, miltä klassiset ruoat voisivat tai miltä niiden ”kuuluu” maistua. Moni minua valistuneempi tuttu on kuitenkin todennut Zeytuunin ruoan vähintäänkin itäisen Välimerenseudun tarjonnalle pärjääväksi ellei jopa paremmaksi. Itse olin makumaailmaan erittäin tyytyväinen. Juuri tällaista Tampere on kaivannut.
Tajusin vasta kuunnellessani asiakkaan ja kokin keskustelua, ettei listalla ollut lainkaan lihaa. Olin maistellut mielessäni aineksia listaa lukiessa niin tiiviisti, etten ollut edes ajatellut asiaa. Lihaa ei tähän kaivata ja takaan, että homma toimii pihvinpurijoillekin.
Tampereen keskustan itäpään asiakaskatoa on syytetty autottomasta kokeilusta. Holittoman ja lihattoman Lähi-itäraflan avaamisen pitäisi olla keskustelun pohjalta hulluutta. Pari viikkoa sitten avannut mesta on kuitenkin jatkuvasti täynnä. Kun tuote on kunnossa, asiakkaat kyllä tulevat.
Ravintola Zeytuun
Tuomiokirkonkatu 21, Tampere
