Kana on kotikeittiön suosituimpia raaka-aineita, mutta sille omistautuneita ravintoloita ei liiemmin löydy. Tampereen Koskikeskukseen vuosi sitten avattu Los Pollos nostaa siipiveikon arvoonsa.
Ravintola aiheuttaa hyvin harvoin mielessäni oikosulkua. Los Pollos teki sen. Tiesin toki, että jos tamperelaisen Saludin keittiötä pitkään luotsannut Toni Leskinen lyö Aku Haljoen kanssa kaiken espanjalaishenkisen, grillatun kanan varaan, sen täytyy olla hyvää. Sijainti kauppakeskuksen kellarissa, pikaruokamainen logo ja nimi Breaking Bad -viittauksella ja varsin arkinen sisustus laskivat sisääntulokynnyksen myötä myös omaa mielenkiintoa paikkaa kohtaan. Siksipä ilahduin saadessani kutsun Tampere Food Clubin bloggareiden kanssa tulla vihdoin liki vuoden aukiolon jälkeen tutustumaan paikkaan.
Ravintolan taustamusiikkina soi kasariysäri-hard rock. Lautasalustana ruokalista. Tuntematta ravintoloitsijoiden taustoja, en olisi noteerannut paikkaa. Mutta siitä päästäänkin siihen oikosulkuun. Ensimmäinen puraisu kana-pekoni -bocadillosta (12 eur) höystettynä sipulilla, jogurttikastikkeella, salaatilla ja korianterilla iskee kipinää. Rapeaa, mehevää, maukasta. Kaikki aiemmin maistamani sänkkäriviritykset siirtyvät nurkkaan häpeämään. Kun chef Leskinen tulee kertomaan juuri tarjoamansa aliolin*, hummuksen, tapenaden ja Patatas Bravasissa käytettyjen ranskalaisten perunoiden olevan kokonaan itse tehtyjä, alan katua kulunutta vuotta, jonka olen jäänyt paitsi tästä kokemuksesta.
* Leskinen on saanut nuhteita kirjoitettuaan aiolin aliolina, mutta tähän löytyy selkeä syy. Asuttuaan Kataloniassa kokki tottui käyttämään katalaaninkielistä nimitystä tuosta valkosipulimajoneesikastikkeesta.
Luumutomaattikeitto (9,90 eur) grillatun kananpojan kanssa (+4,50 eur) jatkaa vahvojen, aitojen makujen parissa. Erinomaista. Seuraavalla maistelulautasella savuchilisiipi (5 eur/2 kpl) ja Los Pollosin chilillä ja korianterilla maustettua kanamakkaraa (alkuruoka-annoksena 5 eur). Maukas makumaailma jatkuu ja kanan monipuolisuus korostuu.
Makupalat rieskataskuista (annoksena 16 eur). Los Pollos käyttää ilahduttavan paljon menullaan Penttilän Tilan loistavaa perunarieskaa. Kun väliin laitetaan grillattua kananpoikaa, paprika-sipulipaistosta ja salaattia sekä ylikypsää kananpoikaa Aurajuusto-kastikkeella ja tomaatilla, avautuu leivän käyttömahdollisuudet uusiin sfääreihin. Taso pysyy näissäkin.
Sitten pöytään erikoisempi pötkö, Manse Burrito (19,90 eur). Rieskan sisällä grillattua kanaa, tomaattista paprika-jalapeñosalsaa ja päällä gratinoitua valkosipulikastiketta, katkarapuja ja mozzarellaa. Tämän idea meni aiempien selkeiden makujen suhteen itseltäni hitusen ohi, vaikka ei huonolta maistunutkaan. Turhan sötkötys omaan makuun.
Seuraavaksi kruununjalokiveen, grillattuun kanaan (14 - 18,50 eur). Vaikka kanakiintiö alkoi olla täynnä kanan ja sen määrän suhteen, tätä olin odottanut kiivaimmin. Avotulella grillattu, tavallista eettisemmin kasvatettu Naapurin Maalaiskana täytetään sitruunalohkoilla, valkosipulilla ja yrteillä. Paiston aikana tipua valellaan itsetehdyllä kanaliemellä ja lirahtaa pinnalle kanojen omaa rasvaa ja valkkariakin. Onhan se kana pirun hyvää. Ostin tällä viikolla elämäni ensimmäistä kertaa marketin grillikanaa, joka oli parempaa kuin kuvittelin, mutta ei sitä tähän voi verrata. Eri osat olivat säilyttäneet mehukkuutensa ja koko paistoprosessin kerryttämä maku oli läsnä.
Kuvittelin juovani ruokailun aikana olutta ja valkoviiniä. Talon punkku, El Angosto La Tribu osoittautui kuitenkin loistavaksi kumppaniksi kaikille annoksille. Ei liian tuhti, ei liian kevyt, sopivan marjaisa ja pieni säväys tammea.
Jälkkäriksi vielä churrot (6-8,50 eur), nuo espanjalaiset munkkipötkylät, jotka ovat ravintoloitsijan mukaan yhä yllättävän monelle vieraita. Vastapaistettuina, dipattuna suklaakastikkeeseen toimivat myös tällaiselle jälkkäriväistelijällekin. Ja kun vielä kylkeen brandylla terästetty kahvi espanjalaisittain…
En muista koskaan nähneeni kanaa fine dining- tms. raflojen listalla, koska kana/broileri on varsin tylsä raaka-aine, vaikka taipuukin moneen kotiruokaan ja on kokkailussa hyvin helppo. Los Pollos nyhtää siitä kaiken hyvän irti ja osoittaa samalla, miten tympeästi olemme sitä tähän asti kohdelleet. On yhden käden sormilla laskettava määrä, kun olen saanut ravintolassa kanaa tai broileria, joka ei ole kuivaa. Käykääpä tsekkaamassa, millaista sen kuuluisi olla!
PS. Juteltuani viime päivinä tuttujen kanssa Los Pollosista, yllättävän moni kertoi sen muotouneen arki-illan pelastajaksi Foodoran kautta. Säilyy kuulemma erinomaisena kotiin asti. Testaan. Sitäkin kokeilua voi seurata Sivumaun Facebookissa.
Los Pollos
Koskikeskus, Tampere
