Riesling- ja Spätburgunder -viikot Tampereella 13.–26.5.2019 – parhaat palat

Alko blokkaa jättiläisosan maailman viinityyleistä. Monopoli napsii suurten tuottajien tuotoksia ja tarjoilee joka ikisessä putiikissaan köyhän valikoiman viinityylejä eri puolilta maailmaa. Olin juuri viikonlopun Saksassa Pinot Noir -seminaarissa ja kauhistutin viinikirjoittajia ja -tuottajia Suomen meiningistä. Ei tarvitse mennä kuin Tanskaan, jotta globaali nettitilauskielto tuntuu käsittämättömältä. Toisaalta, Norjan monopoli olisi jo hieno edistysaskel meillekin. Elämme erittäin vinoutuneen systeemin armoilla ja jäämme paitsi monesta hyvästä. Onneksi ravintoloiden kautta avautuu se oikea maailma myös viinin suhteen. Riesling- ja Spätburgunder -viikot tuovat rafloihin herkullisia ulottuvuuksia viinityyleihin, joita löytyy paljon jo pelkän Saksankin sisältä. Siispä maistelemaan Tampereen antia.

FINLAYSONIN PALATSI. Alkajaisiksi Finlaysonin Palatsi. Linjaksi raflan tyyliin hyvin klassinen niin ruoassa kuin viinissä. Uppomunan keltuainen oli ehtinyt kiinteäksi ja kuha-annos huusi rakennetta. Viinit olivat takuuvarmoja.

GASTROPUB TUULENSUUSSA saksalaiset viinit ovat olleet hyvin esillä alkuajoista lähtien. Kauden annokset ovat tuhteja ja vahvasti parsaan painottuvia. Tuulensuun hienous löytyy randomisti avatuista pulloista, joista Riesling- ja Spätburgunder -viikot saavat vain lisää pontta. Tyypit ovat vain innoissaan, kun kysyt suosituksia. Spessupulloja avataan helposti, etenkin lähellä viikonloppua.

Raumlandin sekteihin kävin jo taannoin tutustumassa.

ja 2005 vuosikerta tarjosi lisähienoutta. Siihen päälle hieno otos Saksan parhautta ja teemaviikkojen kattaus on valmis. Tuulensuu on takuuvarma mesta, tulet paikalle millä fiiliksillä tahansa.

WINEBRIDGE starttasi vuosi sitten hard core -viiniasiantuntija Timo Jokisen ja Pannee-vaimon voimin. Kaiken lähtökohtana on viini ja ruokalista lähtee sen komppaamisesta. Riesling-viikoille on tarjolla hieno kattaus Saksan herkkuja paitsi viinien, myös ruokien muodossa. Viiden euron saksalaistyyppisistä annoksista riittää pientä naposteltavaa mukavasti kahdelle. Saatan olla harhaoppinen, mutta pidän tamperelaisia currywursteja reippaasti berliiniläisiä parempina. Kirkas parunasalaatti on laji, jota suomalaisten tulisi maistaa ja ihastua. Samoin tietty struudeli. Kylkeen nautituista viineistä nousi eniten esiin S.A. Prüm Wehlener Sonnenuhr Riesling Kabinett Trocken 2009, jonka kypsän hedelmäinen rakenne sitruksisten happojen tasapainottamana on tyylikkään suunmyöntäinen.

BERTHA. Söin Berthassa viimeksi kunnolla 2,5 vuotta sitten. Sanoin silloin, että rafla on vain parantanut menoaan juostessa. Homma jatkuu. Saimme syödäksemme kolme alkuruokaa, joista jokainen oli loistava ja kaksi tarjosi jotain uutta ajateltavaa kulinaarisessa maailmassa. Sitä ei tapahdu jokaisella illallisella, vaikka olisi fiinimmässä paikassa.

On pöyristyttävää, että Michelin-vässykät eivät vaivaudu edes käymään Tampereella, vaikka täällä on koko Rautatienkadun pätkältä heille lätkän arvoisia mestoja ja kauppahalli täynnä hyviä lounaspaikkoja. Kävin juuri Saksassa rengastarramestassa ja voin suoraselkäisesti sanoa tekeväni itse yhtä hyvää ruokaa. Konsepti on rikki. Ja haluan nopsaan syömään Berthaan kunnolla.

Yhtä lailla Berthan viinit toimivat loistavasti, J.B. Beckeriin painottuen. Illan kohokohtia myös niiden suhteen.

PERISCOPE. Illan päätös nautittiin vuosi sitten avatussa Periscopessa, Ratinan kauppakeskuksen harjapaikalla. Upea miljöö ja uniikit maisemat Tampereen keskustaan tarjoavat puitteet, joissa haluaisi viettää useammin aikaa. Menu oli tosin ailahteleva ja kaipaisi skarppausta. Lisää makua, lisää varmuutta ja lisää rohkeutta. Viinit olivat mukavia, mutta jäivät ruoan heikkouksien varjoon. Haluan tästä upeasta mestasta upean nautiskelupaikan. Haluan tulla tänne uudestaan, koska tykkään hitosti miljööstä ja ideasta, mutta ruoan täytyy parantua.

Riesling- ja Spätburgunder -viikot 13.-26.5.2019 yli 60 ravintolassa eri puolella Suomea. Tsekkaa lisää tästä.