Viinitekijäillalliset ovat meidän leveysasteilla harvinaista herkkua. Lapland Hotel Tampereen ravintola Dabbal on puolestaan jäänyt minulta tyystin vielä kokematta. Kun kutsu kävi tutustumaan saksalaisen viinintekijä Stefan Winterin tuotoksiin paritettuna Dabbalin ruokien kanssa, otin sen iloiten vastaan. 
VIININTEKIJÄ. Lainaan alkuun maahantuoja Norexin kuvailua viinitalosta: ”Stefan Winterin suvun viinitila sijaitsee Saksassa Dittelsheimin kylässä Rheinhessenin viinialueella. Stefan aloitti viinintekijänä 20-vuotiaana vuonna 2000, kun hän jatkoi suvun viljelyperinteitä. Winterin suku on viljellyt viiniä alueella jo 1600-luvulta lähtien. Stefan Winter on saanut nostettua alueen arvostusta hänen tinkimättömällä laadulla. Tällä hetkellä Winterin viinitalo on yksi Rheinhessenin arvostetuimpia. Viljelysalaa on yhteensä noin 20 hehtaaria ja rypäleet tulee omilta tarhoilta. Suurin osa tuotannosta on Rieslingiä, mutta tuottaja valmistaa pieniä määriä viiniä muun muassa Chardonnay-, Spätburgunder- ja Weißburgunder -lajikkeista.” 
RUOKA. Keittiön tervehdyksenä saamme pikkukipon syvän- ja hyvänmakuista kukkakaalikeittoa. Sen pariksi Dittelsheim Riesling Kalkstein 2014, joka määritteli jo pitkälle talon linjan. Huikean mineraalisia ja varsin voimakkaita viinejä. Kolmantena kaikkiin maisteltuihin viineihin sopiva määre, raikkaus, joka puski sitruksen tukemana hienosti läpi tummasävytteisen kukkakaalikeiton. 
Varsinaiseksi alkuruoaksi parsaa hollandaise-kastikkeella grillatun sitruunan ja briossin kera. Vaikutti krouvilta bistroannokselta, ehkä jopa hiukan tylsältä. Kunnes maistoin. Maut olivat yksin ja keskenään kerrassa loistavia. Rasvan ja hapon suhde just eikä melkein. Häkellyin. Olin kuullut Dabbalista pelkkää hyvää, mutta tämän annoksen rustiikkinen täydellisyys yllätti. Kylkeen Winterin Dittelsheim Weissburgunder 2014, jonka hedelmäinen voima kukkealla vivahteella leikkasi hollandaisen rasvaa taiten. 
PÄÄRUOKA alkoi jännittää. Onko Dabbal oikeasti niin ***keleen hyvä kuin miltä alkumetrit näyttävät? On. Ankkaa kahdella tapaa, rillettenä ja paistettuna. Höysteeksi palsternakkapyreetä, omenakastiketta ja savustettua omenaa. Viereen tuotiin kippo turhanpäiväisen näköistä salaattia varhaiskaalista, omenasta ja retiisistä. Jälleen jokainen elementti maultaan ja kypsyydeltään jiirissä ja yhteen täysin sointuvia. Meinasin unohtaa koko salaatin, mutta sekin paljastui olomuodostaan huolimatta loistavan hapokkaaksi lisukkeeksi annosta kruunaamaan. Dittelsheim Spätburgunder 2013 jatkoi siitä, mihin valkkarit olivat jääneet. Yllättävän terhakkaat hapot kevyellä tammella valssasivat ankan kanssa täydellisin askelkuvioin.
Loppuun sesongin raparperia haudutettuna ja fermentoituna. Kumppaniksi roibostee-sorbettia, valkosuklaalunta ja ganache-kakkua. Raikkautta, happoja ja juuri passelia makeutta. Pariksi kerrassaan herkullinen ja edelleen happoisa Dittelsheimer Leckerberg Riesling Auslese 2007. 
SUITSUTUS. En muista, milloin olisin syönyt menun, joka vetää kokonaan läpi ylärekisterissä. Viinien kanssa menun hinta 73 euroa olisi ollut huippudiili, mutta talo tarjosi, mikä oli toki vielä parempi. Dabbal ei tarjonnut varsinaisesti mitään uutta, mutta kaikki oli huikean täydellisesti toteutettua. Aloin miettiä, onko tässä kaupungin paras ravintola, mutta vertailu esim. ravintola C:hen on turhan vaikeaa ja myös turhaa hyvin erityyppisen ruoan takia. Kun syö melko paljon hyvissä ravintoloissa, on oppinut säätämään odotukset varsin osuviksi. Dabbalia kuvittelin hyväksi, mutta jumalautsi, Tero Mäntykankaan ja Tomi Schulzen luotsaama keittiö oli törkeän loistava! Vuoden paras yllätys! Ja iso käsi myös Stefan Winterin erinomaiselle viinityylille! Alkosta juomia ei (tietenkään) saa, mutta älä missaa, jos osut samaan ravintolaan.
Lapland Hotel Tampere, Yliopistonkatu 44 
