Olin päättänyt vierailla seuraavaksi tamperelaisista ravintoloista Henrik'sissä. Helsingin tarjonnasta kärkipäässä oli Chef Sommelier. Chef Sasu Laukkosen tehdessä kokkauskeikan Henrik'sissä, oli sauma hoitaa kaksi kokemusta kerralla.
Ravintolassa oli iltakahdeksalta vielä pari pöytää tyhjänä. Ilmeisesti sana tv:stäkin tutusta kokista ei ollut kiirinyt tarpeeksi. Itse odotin Laukkosen makuja suurella mielenkiinnolla. Villiyrttejä ja lähellä tuotettuja aineksia suosiva Makuja-kokki, joka arvostaa raaka-aineiden omaa makua eikä kikkaile turhia, on juuri sitä, mitä arvostan eniten.
Menuja oli tarjolla kaksi ja otimme luonnollisesti ne molemmat suositusviinipakettien kruunaamana. Alkuun meille tuotiin keittiöntervehdyksenä maa-artisokkaa keiton ja sipsin muodossa. Loistava makunystyröiden avaaja! Juuressipsit ovat suurta herkkuani ja samettisen kuohkea keitto pinnoitti suun ja sai vaatimaan lisää. Alkuruoaksi sain Savukalaa ja selleriä. Lämminsavustetut kalat eivät ole päässeet vielä kalaan siedätyshoidossani mukavuusalueelle asti, mutta kuten laadukkaissa rafloissa olen huomannut, osaa taitava kokki valmistaa jokaisesta raaka-aineesta jotain makurajoitteiden ylittävää. Niin nytkin. Koko menun parhaaksi osaksi ilmentynyt, upea annos tarjoili lepällä savustettua särkeä, omenapuulla ja fenkolinsiemenillä savustettua haukea sekä katajasavussa kypsynyttä lahnaa. Tasapainottajana toimi juuriselleri savupyreenä ja appelsiinisena majoneesisalaattina. Uusia makuja, jotka tekevät oikeutta useiden roskakaloina pitämille onkisaaliille. Muutama tällainen lisää ja makuvinoutumani olisi korjattu!
Pääruoaksi lautasta koristamaan oli aseteltu Härkää ja sipulia. Tiukasti näissä kahdessa raaka-aineessa pitäytyvä annos toi esiin molempien osien monimuotoisuuden. Edessäni oli yön yli haudutettua rintaa ja kieltä sekä ulko- ja sisäfileetä. Sipulia löytyi valkosipulipyreenä, 12 h öljyssä omassa kuoressaan haudutettua keltasipulia, siankärsämön kanssa paistettua punasipulia ja kokonaisena öljyssä haudutettua purjoa. Otan pihvini aina medium-miinuksena, mutta silti sisäfileen punaisuus hiukan hätkähdytti. Ja vielä enemmän suussa, jonne se suli. Uskomattoman laadukasta ja taiten tehtyä! Hauska tapa esitellä ruhon eri osia ja saada moni nirsompi ruokailija kokeilemaan kieltä ja rintaa. Valkosipulipyrettä oli ryöpätty seitsemässä vedessä, mutta se oli silti aivan liian voimakasta ja sitä oli lautasella kohtuuton määrä. Pienellä ripauksella se antoi lihalle hyvää kyytiä, mutta hiukankin liian suuri määrä pyyhkäisi muut maut mukanaan. Vaimon eteen tarjoiltiin Kuhaa ja kukkakaalia. Molemmat ainekset oli hyödynnetty kiitettävän monipuolisesti. Suolaa olisi kaivattu hitusen lisää ja ulkonäköä nätimmäksi, mutta varsin toimiva kokonaisuus joka tapauksessa. Jälkkäriksi nautin Suklaata ja kahvia. Tiiviisti aineksissa pysyvä annos ei ollut saanut mukaansa sokeria, koska ei sitä tarvinnut. Suklaa näyttäytyi lautasella useissa muodoissa ja kahvi antoi sille hauskaa särmää. Toisen puolen Hedelmiä ja inkivääriä oli eittämättä menun kruunu. Sitruksen ja inkiväärin liitto räjäytti pankin ja aiheutti annoskateutta.
Suositusviinit toimivat varsin hyvin makujen ylläpitäjinä, mutta eivät nostaneet niitä seuraavalle tasolle.
Tarjoilu oli paikoin hivenen hapuilevaa. Kokkivierailu on varmasti henkilökunnalle epäkiitollinen tehtävä, koska listaan ei pääse syventymään kunnolla ja pieni epävarmuus pääsee tarjoilutilanteisiin mukaan. Yksi pyyhe voi lennähtää annosten epätasaisesta ajoituksesta. Kiitoksen voisin antaa sopivasta lisämyynnin yrittämisestä. Harmillisen usein se ylittää ärsytyskynnykseni. Ihan jees suoritus. Hyvätasoisessa ravintolassa odottaisin nykyisin kangasservettejä. WC kaipaisi päivittämistä. Salin tunnelma, äänentaso ja valaistus kiitettävä.
Chef Sommelier Eat.fi-sivustolla
