Normaalisti en bloggaa pienistä, arkisista ravintoloista. Kirjoitettavaa löytyy muutenkin liikaa ja aikaa vähemmän. Vielä vähemmän kuvittelisin kiinnittäväni erityisempää huomiota kauppakeskuksessa olevaan, pizzaslaisseja myyvään tiskiin. Kun sellainen rafla tarjoilikin parasta Suomessa syömääni pizzaa, on asiasta mainitseminen suorastaan velvollisuus.
Menimme Turkuun maistelemaan Suomen kokkimaajoukkueen kisakuntoa. Siitä enemmän seuraavassa bloggauksessa. Lauantaipäivän lounaalle mietimme useitakin vaihtoehtoja. Facebookista saamieni suositusten ja aiemmin kuulemieni kehujen kautta päädyimme Hansakorttelin kauppakeskuksen 3. kerrokseen ja Pizzariumiin. Rafla on osa kerroksen ravintolamaailmaa, jossa tarjoilevat kilvan mättöketjut ja parit yksityiset yrittäjät. Tunnelma on 100% kauppakeskusta eikä Pizzariumin olemus säväytä. Kun astuin pizzatiskin ääreen, aloin ymmärtää vouhotuksen. Slaissit näyttivät järjettömän hyviltä.
Olen pizzan suhteen snobi. Tai puristi. Tai muuten vaan ärsyttävä besserwisseri. Suomesta ei saa Italialta maistuvaa pizzaa. Kaikki on mättöä ja kun panostetaan, maistuu sekin Suomelta, vaikka muuten hyvää olisikin. Pizzarium on poikkeus. Se on pala Italiaa.
Mesta tarjoilee kokonaisia pizzoja sekä palasia. Halusimme maistella mahdollisimman paljon, joten otimme kuuden slaissin piknikpaketin (24,90 sis. kaksi juomaa). Yhden palan korvasimme arancinolla. Ensimmäistä kertaa näen sellaista myytävän Suomessa. Suuri suosikkini kotikeittiössänikin (resepti).
Paras pohja, laadukkaat raaka-aineet. En mene yksityiskohtiin, mutta pizzaa leimasivat aidot, erotettavat ja toisiaan täydentävät raaka-aineet, ylivoimaisesti maan paras taikina sekä kaukokaipuufiilis, jonka aito maku synnytti jokaisella suupalalla. 48 h kohonneen taikinan ilmavuuden ja sitkon tuntee. Kun sulki silmät kolkolta kauppakeskukselta ja antoi hampaiden upota läpi sulavan täytteen, murtaa rapean sitkopohjan, vetää venyvä mozzarella katki, oli hetken roomalaisen pizzerian terassilla, kivirakennuksista ja pizzauunista kumpuavan lämmön keskellä. *snap* ja herätys. Pizzariumin kokit vaikuttivat italialaisilta ja pizzan puolesta olisikin ollut suurempi yllätys, mikäli keittiöstä olisi pelmahtanut esiin suomijannuja. Tuoremakkaralla ja savustetulla mozzarellalla täytetty arancino oli juuri niin tuhdin maukasta kuin olin toivonutkin.
Pidän yhdestä maistamastani virvoitusjuomasta. Se on San Pellegrinon Chino. Muista limppareista olen viime vuosina vieraantunut tyystin. Se ei ole liian makea ja maultaan hyvin persoonallinen. Ja tottakai tuota herkkua oli tarjolla myös Pizzariumissa. Kun kaikki tarjoiltiin ystävällisen ja häkeltynyttä asiakasta neuvovan palvelun myötä, tiedän ikävöiväni Turkuun vielä monen monituista kertaa. Joten sinä bisnesenkeli/rahoittaja siellä. Laita nämä kehut korvan taakse, käy paikan päällä, vaikutu ja yritä houkutella Pizzariumin ihmiset levittämään toimintaansa Turkusen ulkopuolelle. Ei ole reilua pitää tuollaista aarretta pelkästään varsinaissuomalaisten nautittavissa.
Pizzarium Hansakortteli, Kultatalo 3. krs. Aurakatu 12 a, Turku
