Viinireissun kolmas päivä alkoi Reinin rannalla Rheingaussa, tarkemmin Bingen Vinothekissa Bingen am Rheinissa. Huikeat maisemat ja laadukas vinoteekki, joka tarjoilee myös hyvää ruokaa. Vaikka olimme Rheingaussa, tastingin teemana olivat Rheinhessenin luomuviinit, esittelijänä Rheinhessenin viinipomo Bernd Kern. Parikymmentä toinen toistaan herkullisempaa viiniä pyörähti suussa ja osa painui kurkkuun asti. Noviisina kaatelin suru puserossa huippuviinien lasinpohjia kippoon.
Bingen Vinothek, Hindenburglange 2, Bingen am Rhein 
GRAF VON KANITZ. Matka jatkui Reiniä pitkin vesibussilla Lorchiin, jossa tasting pidettiin perinteisellä Weingut Graf von Kanitzin tilalla. Maahantuoja Winestate kertoo tilasta näin: ”Graf von Kanitzin viininviljelyn juuret ulottuvat pitkälle 1000-luvulle. Tuottaja valmistaa viinejä Lorchin kylässä Rheingaun pohjoisosissa Saksan vierailluimpiin nähtävyyksiin lukeutuvien Lorelei-jyrkänteen ja Rüdesheimin viinikaupungin välissä. Viinejä on viljelty vuodesta 1968 ekologisin menetelmin ja tila on jäsenenä Saksan huipputuottajien VDP-järjestössä. 85 % tilan tarhoista on Erstes Gewächs -luokiteltuja. Gault Milleau 2008 oppaan mukaan tuottaja on pitkään valmistanut Rheingaussa erityisen arvostettavia Riesling-viinejä.”
Huippuviinejä olivat ja huipennuksena pääsimme maistamaan vuoden 1975 Rieslingia, joka räjäytti oman viinitajunnan. Kuvittelin sen maksavan maltaita, kunnes näin porukan marssivan bussiin ko. pullojen kanssa. 40-vuotias loistoviini 39 euroa… Sydän itki bussin startatessa. Melkein silmätkin.
Weingut Graf von Kanitz, Rheinstraße 49, Lorch im Rheingau 
WEINGUT KOEGLER. Seuraava etappi oli Eltville am Rheinissa sijaitseva, viehättävä Weingut Koegler, jossa oli viinejään esittelemässä useampi tuottaja. Huomasin suuni olevan jo väsynyt viinien hapoista. Ikenet huusivat, kitalaki tuntui syöpyneeltä. Muutaman maistetun viinin jälkeen oli pakko stopata. Fysiikka petti, vaikka mieli olisi jaksanut. Ensimmäistä kertaa elämässäni hyvä viini ei vain maistunut. Siihen tarvittiin seitsemän tunnin jatkuva hörppiminen. Helpotti, että moni muu seurueesta alkoi kokea vastaavaa. Takaisin hotellilla moni otti oluen ”puhdistaakseen palettiaan”.
Weingut Koegler, Kirchgasse 5, Eltville am Rhein 
WEINGUT HAMM. Illallinen syötiin Weingut Hammin ravintolassa Oestrich-Winkelin kaupungissa. Parhaillaan sukupolven vaihdosta puuhaava viinitalo tarjoili myös erinomaista ruokaa, mm. härkäpavuilla vauhditettua Burgundin pataa. Emäntänä viinitekijä Karl-Heinz Hammin tytär Aurelia. Tsekkaa fiilistelyvideo.
Weingut Gutsausschank Hamm, Hauptstraße 60, Oestrich-Winkel
[embed]Youtube-video
VIINIKOULU. Neljännen päivän aamu alkoi koulunpenkillä. Geisenheim Research Instituten viinitohtori Mathias Friedel piti huikean mielenkiintoisen, parituntisen luennon viininviljelystä, sen uhkista ja tulevaisuuden muutoksista. Siitä enemmän aiemmassa postauksessa. Oma viinitietämys tuplaantui kerralla. Laitoksella on omat viinitarhansa, joissa poikkesimme. Siellä kutakin köynnösriviä kasvatetaan eri metodein, jotta nähdään, miten eri keinot vaikuttavat viiniin. Oli hämmentävää maistaa kolmea vierekkäin tuotettua viiniä, joista yksi oli perusmetodein, yksi luomuna ja yksi biodynaamisesti tuotettua. Eroja löytyi omassakin suussa. Biodynaamisen version veikkasin oikein sen lantsarimaisesta olemuksesta. Luomu ja perus olivat lähempänä toisiaan, mutta kuitenkin hitusen erilaisia. Luomu oli pyörein, peruskama makein.
SCHLOSS VOLLRADS. Lounaalle upeaan Schloss Vollradsin viinitaloon, jossa ruoaksi erinomainen schnitzel. Kun talon perus Riesling jo valloitti, nappasin kaupasta vielä mukaani pari sykäystä laadukkaamman pullon. Ja reissun päätteeksi kentältä vielä sen perushyvän.
Schloss Vollrads, Vollradser Allee, Oestrich-Winkel 
[embed]https://youtu.be/en20Z4olNDg[/embed]
PETER JAKOB KÜHN. Seuraavaksi nappasimme kyytiin tulkiksi Saksan viiniprinsessan, Katharina Fladungin, ja suuntasimme huipputuottaja Peter Jakob Kühnin biodynaamisille viljelyksille. Ihastellessamme viinitarhan kompostikasoja ja kukkaketoja, alkoi korviin kantautua perin erikoisia viljelymetodeja. Tiesin bd-viljelyn kuukartat ja muut hiukan oudolta kuulostavat jutut, mutta nyt vedettiin päätyyn asti. Lehmänsonta, jota Kühn käyttää tulee olla poikineelta lehmältä, koska vain sellainen tietää, miten tuottaa uutta elämää. Kompostikasan pohjalle laitetaan saksanhirven sarvi. Sen sisään tungetaan raskaana olevan lehmän sontaa sekä tarhan maaperässä olevaa kvartsimursketta antamaan kompostille buustia. Ok. Sinänsä ihan sama, jos vain lopputulemana on hyvää viiniä. Ja Kühnilla sitä todella on. Yksiä reissun suosikkituottajiani.
Weingut Peter Jakob Kühn, Mühlstraße 70, Oestrich-Winkel 
[embed]Youtube-video
BALTHASAR RESS. Matka jatkui toiselle lempparilleni, Weingut Balthasar Ressille. Juuri luomuun siirtyvä, 1800-luvulla nykymutoisena aloittanut viinitalo yllätti monipuolisuudellaan ja muutamalla ekstrahienolla viinillään, jotka lähtivät myös tuliaisina kotiin. Upean viinitalon yhteyteen on avattu Winebank, vuokrapaikkoja kaupitteleva viinikellari, jossa voi pitää iltamia ja tastingeja. Balthasar Ressin 'Von Unserm' Rheingau Riesling Trocken 2015 -viini löytyy myös Alkosta. Suosittelen!
Weingut Balthasar Ress, Rheinallee 7, Eltville 
WEINGUT RIFFEL JA DIE ADLER WIRTSCHAFT. Illallinen nautittiin Hattenheimissa, erinomaisessa, huipputuottaja Franz Kellerin omistamassa Die Adler Wirtschaft -ravintolassa. Ehdottomasti reissun paras ruoka (graavilohta, filotaikinaan leivottua Charolaista, paneroitua turskaa maissirisotolla sekä luumujälkkärillä tuorejuuston kera). Iltaa emännöi Weingut Riffelin perhetilaa pitävä Carolin Riffel. Mahtavia viinejä ja itku pääsee lukiessa niiden Saksan-hintoja (hinnasto).
Die Adler Wirtschaft, Hauptstraße 31, Hattenheim Weingut Riffel, Mühlweg 14 A, Bingen-Büdesheim 
VDP "GROßE LAGE. VDP Viimeisen päivän täytti maailmanluokan VDP "Große Lage" -tasting Wiesbadenissa, joka on niitä harvoja kaupunkeja, jotka säästyivät toisen maailman tuhoilta, koska jenkit pitivät siellä majaansa. Iso suositus matkakohteeksi! Itse tastingista enemmän aiemmassa postauksessa. Lounas nautittiin erinomaisessa Ente-raflassa, luksushotelli Nassauer Hofin katutasossa.
Burg Crass, Freygäßchen 1, Eltville am Rhein 
LOPPUHEHKUTUS. Miten tätä tiivistää kuin jatkaa saksalaisten Rieslingien ja Pinot Noirien ylistämistä? Saksan asema toisena viinimaasuosikkinani Italian ohella hakattiin kiveen. Olen kitissyt pitkään Alkon valikoimia saksalaisten viinien suhteen, mutta jotain toivonpilkahduksia on näkynyt viime kuukausina ja jopa viikkoina. Kun suomalaiset pääsevät eroon pihviviinipakotuksestaan, kannattaa kokeilla kevyempänä vaihtoehtona laadukasta saksalaista Spätburgunderia, mitä muualla myydään Pinot Noirina.
Saksalaisen Rieslingin luonteita kannattaa tutkia laajasti, tykkäsi lähtökohtaisesti sitten enemmän kuivasta tai makeammasta. Riesling taipuu molempiin suuntiin käsittämättömällä notkeudella. Jos kohdalle osuu ikääntyneempi laatupullo, tarjoaa se uudenlaista elämystä ajan patinoimalla runsaudella höystettynä. Ja kuten aiemmissa postauksissa mainitsin, sijaitsevat viinitalot niin pienellä alueella, että viikon reissulla pääsee kokemaan hurjasti makuja ja elämyksiä.
LUE MYÖS: