Kolutaanpa Roomaa jonkin verran kuluneen reissun ravintoloiden suhteen. Olimme työporukalla kaupungissa 3 vrk, jolloin omaa ja järjestettyä aikaa oli pitkälti yhtä paljon. Tässä tiivistettyjä kokemuksia monenlaisista paikoista. Kaikki eivät ole suosituksia. Tsekkaa edelliset Rooma-vinkit.
Syötyäni loistavan pizza al taglion Pizzarium Boncissa kävelin muutaman sata metriä ja totesin haluavani lisää syötävää. Olin kysellyt Facebookissa lukijoilta raflavinkkejä ja jonkun tipsistä olin laittanut kartalle pinnauksen Angrypigistä, joka sijaitsi lähistöllä. Googlasin ja huomasin sen olevan porchetta- ja olutbaari. Olisittepa nähneet ilmeeni. En asettanut kovia ruokatavoitteita Rooman-reissuun, mutta tasokas porchetta oli yksi niistä. Pizzan ja puolenpäivän ohituksen jälkeen teki bisseäkin mieli. Magnifico!
ANGRYPIG on melko huomaamaton paikka vilkkaan kadun sivukadulla. Puolenpäivän aikoihin syömässä oli pariskunnan lisäksi pieni japanilaisseurue. Seinät on tapetoitu tussilla kirjoitetuilla, ylistävillä asiakaspalautteilla. Mestassa työskenteli pari vanhempaa herrasmiestä, jotka olivat kuin repäisty Sopranosista. Erittäin mukavia ja rentoja tyyppejä. Halusin maistaa vain porchettaa, mutta toisaalta myös paninia. Siispä porchettalla ja uunitomaatilla täytetty panini sekä käsityöläisolut. Hinnaksi 9,50. Paninissa ei ole varsinaista kostuketta, mutta kaikki toimii täydellisesti. Ei ollut varsinaisesti nälkä, mutta leipä upposi sisuksiin helposti. Porchetta näyttää kuivalta kuin joulukinkku, mutta sen mehevyys on lopulta samaa tasoa kuin kinkku parhaimmillaan. Rapsakaksi paahdettu leipä tuntuu aluksi kuivalta, mutta kun koko haukku on suussa, maku on upea. Näin kuivan oloisen ja yksinkertaisen ei pitäisi maistua näin hyvältä, mutta maistuu. Iso suositus. Porchettaa voi maistaa myös juustojen kanssa pienempänä hiukopalana.
Angrypig Birretta e Porchetta
Via Tunisi 38
ALLE CARRETTE. Halusin nauttia lounaan viime reissun parhaaksi todetussa paikassa Montin alueella, La Taverna dei Fori Imperialissa. Kivenheitto Colosseumilta. Houkuttelin porukkaa mukaan ja sainkin heitä 8 kollegaa. Paikan avatessa mesta oli kuitenkin täyteen varattu (mikä olisi pitänyt aavistaa kokemuksen pohjalta). Hipsimme vastapäätä olevaan pizzeriaan, jossa olin 2012 nauttinut pizzan. Alle Carrette oli parempi pizzapaikka kuin muistinkaan, vaikka asuin taannoin viikon sen yläkerrassa. Iso paikka ja täynnä paikallisia. Kesäkurpitsankukilla ja sardelleilla höystetty pizza oli erinomainen. Huikea plan B, jos ei vastapäätä mahdu ja hyvä plan A, jos haluaa tasokasta roomalaista pizzaa, ystävällistä palvelua ja paikallisten tarjoamaa seuraa.
Alle Carrette
Via della Madonna dei Monti 95
BEZ ROMA. Saavuimme Roomaan hitusen myöhään bussin teknisten vaikeuksien takia. Nappasimme hotellin läheltä puolisummittaisesti ravintolan, joka osoittautui varsin mukavaksi paikaksi.
Porukka tilaili listalta laajalti eikä huteja ilmennyt. Oma Cacio e pepe oli juuri sellainen kuin toivoin. Teen parhaimmillani itse parempaa, mutta tästä ei mitään valittamista. Secondiksi valitsin meribassia rapealla kesäkurpitsakuorella. Ihmettelin, miten se on mahdolllista, mutta toteutustapa oli varastamisen arvoinen. Filee suojataan kauttaaltaan ohuilla kesäkurpitsaviipaleilla, jotka pitävät uunissa kalan mehevänä ja rapsakoituvat itse. Mukaan uuniin tomaattia ja oliivia. Täydellisen välimerellistä.
Bez Roma
Via Ennio Quirino Visconti 8b
LA CARBONARA. 30 ihmisen seurueelle ravintolan varaaminen Roomassa on hitusen haasteellista. Ensimmäinen ryhmäillallinen oli La Carbonarassa. 1906 perustettu ravintola on tämän kokoiselle porukkalle toimiva ratkaisu, mutta pienellä porukalla löytyy parempiakin. Alun fritit olivat ihan ok. Paikan nimikkoannos, carbonara, oli kunnon crowd pleaser, kaikkia miellyttävä, tuskin ketään hurmaava. Sinänsä tuntee tyytyväisyyttä, kun tietää tekevänsä parempaa, mutta samalla toivoisi saavansa parempaa. Ei varsinaista vikaa, mutta vähän laimea.
Saltimbocca alla romana kuuluu lemppareihini. Paitsi täällä. Valkoviini näyttäytyi kastikkeessa liian pistävänä eli liian hätäisesti kiehautettuna. Lihan mureus jätti toivomisen varaa eikä salviasta ollut lautasella tietoakaan. Ei se nyt huonoa ollut, mutta ei erityisen hyvääkään.
Tiramisu liikkui takuuvarmalla tasolla. Ei huono, mutta ei kehuttavaakaan. Ei kuiva, mutta ei sopivan kosteakaan.
La Carbonara
Via Panisperna 214
CANTIERI BISTROT. Ennen yhteistä sunnuntailounasta haahuilimme pienellä porukkalla ympäriinsä. Valtaosa ravintoloista oli kiinni ja päädyimme lasillisille viihtyisän näköiseen ravintolaan. Päätimme ottaa (ruoka)pohjat ja tilasimme juusto-leikkelelautasen sekä lasagnea. Antipastolautanen oli loistava ja lasagne yllättävän juustoisen tuhti, mutta herkullinen. Täällä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa.
Cantieri Bistrot
Via Cola di Rienzo 16
AMBASCIATA DI CAPRI. Tulen muistamaan tältä reissulta varmaankin kolme ravintolaa: Pizzarium Bonci, Angrypig ja Ambasciata di Capri. Viimeisin... forget about it. Voisiko tässä olla kandidaatti Italian huonoimmalle, ei-niin-turistipaikan-oloiselle raflalle? En pysty välittämään käsiliikkeitäni kirjoituksen lomassa, mutta niitä löytyy ja ne ovat vauhdikkaita. Hell no! Alkupalalautasella grillattia kesäkurpitsaa ja munakoisoa. Molemmat turhan vähän kypsennettyjä ja kylmiä. Jää väliin. Pizza Fritta, pizzataikinaa paneroituna ja fritattuna. Ei voi olla kuin hyvää. Paitsi jos se on kylmää ja kumista. Bruschetta tomaatilla ja varmaan basilikalla. Ihan ok, mutta jäi kesken. Luojan kiitos söin pohjat. Kollega kääntyi mun puoleen ja kuiskutteli: " Mä en oo ruokaihminen, mutta eiks tää nyt oo... aika huonoa?"
Päälle Penne all'arrabbiata. Olin mukana hyväksymässä tätä paikkaa porukan lounasraflaksi, koska luulin, ettei tällä menulla voi vetää väärin. Voi. Painaessani haarukalla penneä, se upposi kuin puolisulaan voihin. Ymmärsin pastan olevan reippaasti ylikypsää. Soosi on semi-mautonta, mutta kelpoa, joten vetelin pastan loppuun, koska edessä oli vielä lentokenttäodottelu ja kotimatka.
Jälkiruoka. Pannacotta. Sitä ei voi pilata, eihän? Vedä triplamäärä liivatetta, jäähdytä jääkaapissa pari vuorokautta ja töräytä päälle O'boy-suklaakastiketta, niin voi. Iske lusikka keskelle ja se pysyy siinä. Ei. Ei. Ei. Maistoin mielenkiinnosta teelusikallisen ja jätin siihen. Moni teki ympärillä saman.
Ambasciata di Capri on perhevetoinen ravintola. Mitä helv... hittoa te teette? Miten voisin kirjoittaa tämän niin, että he googlatessaan tämän artikkelin hahmottavat? Ehkä näin: YOU SUCK! Toisessa tilanteessa olisin saattanut suhtautua asiaan muuten kuin huumorilla. Mut joo, kävelkää ohi. Seinänaapurina oli kivan oloinen paikka.
Ambasciata di Capri
Via Ennio Quirino Visconti 52
