Roomalainen pastaklassikko syntyy lähinnä kolmesta raaka-aineesta ja täräyttää makuvoimallaan ensipuraisulla.
Pasta on parhaimmillaan yksinkertaisena. Klassikkoannokseksi ei tulla sattumalta. Cacio e pepe on roomalainen klassikkoannos, jonka herkullisuuden takaa käsittämättömän simppeli kombo: spaghetti, pecorino, suola, mustapippuri ja vesi. Versioita löytyy, mutta koska näilläkin saa loistavaa ruokaa, täytyy muille jutuille hakea tekosyitä. Voi on niistä paras. Koska voi.
En söisi välttämättä cacio e pepeä pelkästään illalliseksi. Loistavuudestaan huolimatta se toimii parhaiten italialaisittain priminä, alkuruokana ennen simppeliä secondia, pääruoan tapaista. Pidän valtavasti italialaisesta tavasta hoitaa kovin nälkä pois alta antipastoilla, risotolla ja pastalla ja jättää proteiinipala mukavan kokoisena niiden jälkeen. Eikä sotkea kaikkea suomalaiseen tapaan samalle lautaselle. Ei siinä, cacio e pepe höystettynä päälle asetellulla, valmiiksi viipaloidulla kanapalalla toimiii varmasti, vaikka toki muuttaa koko pastan idean samalla. Se on silloin kanapasta.
Mutta mennään asiaan, yhteen maailman kuuluisimmista pastoista, joka on saanut jostain syystä viime aikoina hirveästi nostetta. Se ei ole trendiruoka, se on ollut läsnä ”aina”. Ja tämä kuuluu tehdä spaghettiin, ei missään nimessä lyhyeen pastaan.
Cacio e pepe
2 hlölle
200 g spaghettia
n. 80 g pecorinoa, hienoksi raastettuna
2 tl kokonaisia mustapippureita
suolaa
Laita ensin pippurit pannulle. Kuumenna pannu kuumaksi. Paahda pippureita hetki. Kaada pippurit mortteliin ja murskaa ne. Laita pastavesi kiehumaan. Kun vesi kiehuu voimalla, lisää suola. Sopiva suhde on 1 litra vettä/ 100 g pastaa/ 1 rkl karkeaa merisuolaa. Anna suolan sulaa täysin veteen. Lisää pasta. Raasta sillä välin pecorino. Kun pasta alkaa olla melkein al dente, ota keitinvettä kupillinen talteen ja valuta pasta. Kaada 1 dl keitinvettä kattilaan ja laita juustoraaste sekaan. Vatkaa pirusti pienellä lämmöllä, jotta saat tasaisen soosin polttamatta sitä pohjaan. Sekoita mukaan mustapippurirouhe. Jatka keitinvedellä tarpeen mukaan. Koostumuksen tulisi olla löysän juustokastikkeen tasoa, ei litkua. Sekoita kastike pastan sekaan niin, että kaikki pasta pinnottuu soosilla. Lopputuleman tulisi olla kostean mehevä, mutta ei vetinen eikä kuiva. Annostele mieluiten lämmitetyille lautasille. Voit lisätä pinnalle vielä pecorino-raastetta ja mustapippuria.