Porvoolaisperheen kissa löytyi oltuaan 1,5 vuotta kateissa. Omistaja muistuttaa, että sisäkissatkin on tärkeä siruttaa ja rekisteröidä.
Kosti-kissa tuli Nita Pyykön perheeseen pentuikäisenä vuonna 2013. Sisäkissassa vaikuttaa olevan hieman seikkailijan vikaa. Kerran se pääsi livahtamaan ulos ja väisteli kiinniottoyrityksiä kuukauden päivät.
Viikkoja kestänyt karkumatka kalpenee viimeisimmän tapauksen rinnalla. Heinäkuussa 2019 Kosti pääsi luikkimaan ulos Pyykön kodin yläkerran avoimesta ikkunasta. Lemmikkiä etsittiin kaikkialta ja katoamisilmoitusta jaettiin paikallisryhmissä. Kukaan ei ollut nähnyt Kostia vilaukseltakaan.
Tuli syksy, talvi ja kesä. Perhe luopui toivosta.
– Järjestimme hautajaisetkin mielellisesti ja lapsille puhuttiin, että tuskin enää Kosti tulee takaisin, kun on ollut niin pitkään karkuteillä ja kukaan ei ole nähnyt, Nita muistelee.
Tammikuussa 2021 Kosti osoitti, että toivoa ei olisi kannattanut heittää kaivoon.
Lue myös: Seitsemän vuotta kateissa ollut kissa palasi kotiin juuri ennen joulua: "Älkää koskaan luovuttako"
Lapsi liikuttui kyyneliin
Lauantaina 16. tammikuuta Porvoossa oli parinkymmenen asteen pakkaset, kun Kosti jäi kiinni loukkuun noin 8 kilometrin päässä kotoaan. Eläinsuojeluyhdistys tunnisti kissan sirun avulla, ja maanantaina Nitan puhelin soi.
– Se oli pienimuotoinen shokki.
Nita oli helpottunut mutta samalla peloissaan. Olisiko Kosti niin huonossa kunnossa, että se jouduttaisiin lopettamaan? Hän ei heti kertonut kissan löytymisestä perheen lapsille, jotka olivat jo kertaalleen luopuneet lemmikistään.
Kostin nähtyään Nita soitti miehelleen, että tämä voi kertoa lapsille ilouutiset: karkuri palaisi kotiin.
– Täällä 9-vuotias itki tunnin, koska oli niin onnellinen, Nita kertoo.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Kosti on kaivannut rakkautta ja rapsutuksia kotiin palattuaan. Kuva Pyykön kotialbumista.
Karkumatka teki Kostista rohkeamman
Seuraavana päivänä Nita vei Kostin eläinlääkärille. Huolimatta pitkästä karkumatkastaan ja tammikuun pakkasista kissa voi hyvin: maksa-arvot, munuaisarvot ja verensokerit olivat kunnossa eikä anemiaa tai paleltumia ollut. Vain ruokkoamattomasta turkista ja hilseilevästä ihosta huomasi pitkän seikkailun.
Mahdollisten loistartuntojen varalta Kosti sai matolääkityksen. Varotoimena herra majailee kylpyhuoneessa pari viikkoa, jottei se tartuta perheen kahta muuta kissaa.
Nita epäilee, että Kosti on ollut jossain toisessa kodissa tai ihmisten kanssa muuten kontaktissa, sillä lähtökohtaisesti arka eläin ei ole villiintynyt vaan tullut paljon rohkeammaksi ihmisten suhteen.
– Aiemmin vain minä ja perheen 9-vuotias saimme nostaa Kostia ja pitää häntä sylissä. Nyt hän ottaa rakkauden vastaan kaikilta.
Kuka tahansa kylpyhuoneeseen menevä saakin varautua siihen, että siellä pitää antaa rakkautta ja rapsutuksia.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Kosti ennen ja jälkeen karkumatkan. Kuva Pyykön kotialbumista.
Sisäkissatkin on tärkeä siruttaa ja rekisteröidä
Kostin tapaus muistuttaa, miksi sisäkissatkin on tärkeää siruttaa ja rekisteröidä. Nita kertoo, että vaikka perheessä on painotettu ovien ja ikkunoiden sulkemista, aina välillä joku saattaa olla huolimaton.
Nita kehottaa lemmikkinsä kadottaneita pitämään toivoa yllä.
– Olin jo toivon menettänyt, mutta kyllä sitä näköjään kannattaa pitää yllä – ei sitä ikinä tiedä.