Joskus lemmikin karkutarina voi päättyä onnellisesti vielä silloin, kun omistaja on jo luopunut toivosta. Hausjärvellä asuvan perheen Anja-kissa päätti lähteä viime kesänä omille teilleen, mutta kuin ihmeen kaupalla perhe löysi sen nyt, lähes vuosi katoamisen jälkeen.
Elettiin kesää 2017, ja Hohtarien perhe oli juuri muuttanut kaupungista maalle. Arka, vuoden perheellä ollut, adoptoitu Anja-kissa oli alkanut tottua omistajiinsa ja uuteen kotiin.
Jotenkin se pääsi kuitenkin puikahtamaan irti valjaistaan muutamiakin kertoja, mutta palasi aina uuden kodin terassille tönöttämään. Kunnes tuli se kerta, kun se ei palannutkaan.
– Ajattelimme ensin, että se vähän laajentaa reviiriään, mutta se vaan katosi kuin pieru Saharaan. Parin päivän kuluttua ymmärsimme, että tämä oli varmaan tässä, Anja ei olisi tulossa takaisin, kertoo omistaja Miia Hohtari.
Seurasi ajanjakso, jolloin perhe laittoi ilmoituksia nettiin ja soitti läpi löytöeläintaloja, mutta turhaan. Hohtaria suretti, koska hän oli juuri saanut luotua siteen arkaan kissaansa.
"Voisiko se olla Anja?"
Reilu viikko sitten edessä oli kuitenkin iloinen käänne. Hohtari näki miehensä kanssa Facebookissa ilmoituksen, jossa palvelutalon henkilökunta ilmoitti, että heidän asukkaitaan ja ohjaajiaan oli jo kotvan aikaa ilahduttanut seurallinen kissa.
– Sanoin kotona, että on niin Anjan näköinen kissa, että voisiko se olla se?
Mies lähti perheen parivuotiaan pojan kanssa katsomaan kissaa talolle, joka sijaitsi 15 kilometrin päässä heidän kodistaan. Ja kun kissa näki miehen, se tuli heti luo.
– Puskemaan, kurisemaan ja pörisemään! Ja kuljetuskoppaan se meni heti, kun luukku oli auki. Ihan kuin olisi odottanut, että koska te tulette noutamaan, reissuni saa nyt päättyä!
Yksisilmäinen kissanpentu ei pääse lähelle
Kotona Anja-kissa pääsi lempipaikkaansa saunaan, eikä pariin päivään poistunutkaan sieltä. Paitsi ehkä yöllä, kun muut nukkuivat, Hohtari pohtii. Nyt se uskaltaa jo vähän istuskella keittiön tasolla ja tarkkailla maailmaa.
Karkureissun aikana tullutta yksisilmäistä kissanpentua se ei siedä metriä lähempänä, ja perheen pientä poikaa on toppuuteltava tutustumisinnon kanssa.
– Täytyy muistuttaa poikaa aina, että Anja on vielä vähän järkyttynyt reissustaan.
Vuosi sitten he olivat kuin paita ja peppu, kun poika oli vielä vuoden ikäinen. Anja tykkäsi nukkua pojan vieressä, mistä se on saanut nimensäkin; apuhoitaja-Anja.
Pitikö joku kissasta huolta?
Mutta yksi asia Hohtaria mietityttää. Anja palasi vuoden karkureissun jälkeen hyvinvoivana. Ja elossa. Jos se olisi ollut luonnon armoilla täysin, sen turkin luulisi olevan takkuinen ja täynnä punkkeja, ja miten ihmeessä se on selvinnyt viime vuoden pakkasista ja lumesta?
– Vahva epäilys on, että joku on siitä pitänyt huolta. Mutta miksei ole sitten ilmoittanut löytöeläintaloon?
Anja on nyt kotona turvassa, ja taitaa Hohtarin mukaan olla loppuelämänsä sisäkissana. Mutta yksi asia on varma: se joutuu laihdutuskuurille.
– Se oli tosiaan hyvävointinen, mutta hirveä läski. Ehkä se on luonnon antimilla itsensä tankannut, hiiriä ja citykanin poikasia, Hohtari sanoo ja naurahtaa päälle.