Heinäkuussa neljä vuotta sitten Miio Parkkonen, 38, oli ensihoitajien mukaan "kauhakamaa". Vammoja oli kaikkialla – takana 12 metrin putoaminen suoraan selälleen, suoraan asfalttiin.
Heinäkuinen baari-ilta ja sen päättänyt päähänpisto ei vienyt henkeä, mutta se muutti miehen koko elämän.
Parkkonen joutui opettelemaan kaiken uudelleen – aivan kaiken silmien avaamisesta hengittämiseen, nielemisestä kävelemiseen.
Tästä huolimatta Parkkonen katsoo, että hänellä on käsissään niin hyvät kortit, että niillä ei voi hävitä. Onnettomuus on tehnyt hänestä toiveikkaan ihmisen, joka haluaa kannustaa myös muita ihmisiä synkkien aikojen yli.
Parkkonen muistelee ilman katkeruuden häivääkään neljän vuoden takaisia, lähes kohtalokkaita tapahtumia, jotka muuttivat hänen loppuelämänsä.
– Olimme ystävättäreni kanssa tulossa baarista kotiin. Ystävättäreni avain oli jäänyt kotiin, joten kiipesin palotikkaita kerrostalon katolle. Ajatuksenani oli mennä parvekkeen kautta asuntoon. Tämä ei tietenkään koskaan onnistunut. En päässyt parvekkeelle, vaan putosin noin 12 metrin matkan asfalttiin.
– Kun jotain tällaista tapahtuu, ei ole mitään järjellistä syytä teoille. Ajattelin vain, että säästemme vähän rahaa, kun ei tarvitse soittaa talomiestä avaamaan ovea. Se homma tuli hoidettua, mutta sen seurauksena tuli vähän muuta ohjelmaa, naurahtaa Parkkonen.
Hänet vietiin ensin Kemin sairaalaan, josta sairaalamatka jatkui Ouluun ja lopulta Helsingin Töölöön.
Vakavimmat vammat olivat niskan ja lantion murtumat, keuhkojen repeäminen ja kielen halvaantuminen. Tämän lisäksi hän sai vakavan aivovamman kolmen aivoverenvuodon seurauksena.
Parkkosen mukaan hän ei ole katunut kiipeämistä, mitä nyt ehkä parin ensimmäisen päivän aikana sairaalassa tajuttuaan tapahtumien seuraukset.
1:48
– Aika nopeasti aloin nähdä vain hyviä puolia. Sängyssä liikuntakyvyttömänä maatessani jouduin tutustumaan itseeni toden teolla, sillä aiemmin puuhasin vain koko ajan jotain enkä ehtinyt pysähtymään.
"Jouduin opettelemaan tulemaan toimeen itseni kanssa, kun makasin sängyssä liikuntakyvyttömänä enkä pystynyt kommunikoimaan."
– Minulle tuli pakollinen pysäytys, joka pakotti minut miettimään elämääni ja tutustumaan itseeni. En osannut pysähtyä muuten, niin sitten sen piti tapahtua näin. Päivääkään en vaihtaisi pois. Tämä on ollut villi retki ja olen oppinut paljon.
Parkkosen rintaan tatuoitu I was wrong -teksti oli tehty jo ennen onnettomuutta.
– Teksti tulee yhden biisin nimestä. Siihen liittyy monia tarinoita. Yksi niistä on se, että kukaan meistä ei ole täydellinen. Aamuisin, kun pesen hampaitani ja katson itseäni pelistä, niin tatuointi muistuttaa minua siitä, että olen ollut väärässä. Se muistuttaa minua siitä, että tulen olemaan vielä monta kertaa väärässä, toteaa Parkkonen.