Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus hylkäsi parikymppisen auramiehen syytteen 14-vuotiaan pojan kuolemantuottamuksesta tapauksessa, jossa poika hukkui Kurikan Jalasjärvellä sijaitsevalla jääradalla.
Poika oli ollut 12-vuotiaan lapsen kuljettaman auton kyydissä, kun auton rengas oli osunut jääradalla reikään ja auto oli kääntynyt katolleen. Samassa hetkessä perästä tullut auto oli törmännyt poikien autoon, ja molemmat ajoneuvot olivat vajonneet jäihin.
14-vuotias poika jäi autoon loukkuun ja hukkui. Muut autoissa olleista kolmesta nuoresta pääsivät pintaan ja selvisivät.
Turman jälkeen käynnistettiin tutkinta, jossa selvitettiin, oliko joku laiminlyönyt jääradan huoltoa.
Syyttäjän silmissä syylliseksi nousi parikymppinen mies, joka oli turmapäivänä vastannut radan auraamisesta.
Syyttäjän mukaan jää oli ollut onnettomuuspaikalla liian ohutta, eikä mies ollut varmistanut asiaa mittaamalla. Mies ei ollut myöskään jäärataa auratessaan ryhtynyt syyttäjän mukaan tarpeellisiin toimenpiteisiin, vaikka radassa oli ollut reikiä ja sen pinnalla vettä.
Onnettomuus tapahtui Kurikan Jalasjärvellä.
Oikeus: Auramies toimi oikein
Käräjäoikeudessa todettiin riidattomaksi se, ettei mies ollut mitannut jään paksuutta onnettomuuspäivänä, eikä sitä edeltävänäkään päivänä, kun oli rataa aurannut. Riidatonta oli myös se, ettei mies ollut merkinnyt reikiä erikseen.
Toisin kuin syyttäjä, oikeus kuitenkin katsoi, että mies oli varoittanut ajajia rei'istä varikolla ja toiminut näiltä osin asianmukaisesti. Tästä kertoi oikeudelle todistaja. Jostain syystä tieto ei ollut tavoittanut 12-vuotiasta kuskia.
Miehen ei katsottu toimineen väärin myöskään jään mittaamisen osalta.
Oikeudessa selvitettiin, että jääradalla ei ollut koskaan tapana tehdä reikiä jään paksuuden mittaamiseksi ajopäivinä, koska jäälle ei haluttu ylimääräistä vettä.
Lisäksi radalla oli juuri ennen onnettomuutta ajettu yli 3 000 kiloa painavalla aura-autolla, joten oli syytä olettaa, että jää kestäisi huomattavasti kevyemmät rata-autotkin.
Todettiin, ettei mitään virallista viranomaisohjetta jäärata-ajon jään paksuudesta ollut annettu. Syyttäjä oli esittänyt oikeudelle kirjallisena todisteena muun muassa Turvallisuus- ja kemikaaliviraston lausunnon, jossa käytiin läpi jäällä tapahtuvan moottoriurheilun sääntöjä. Näitä ei oikeuden mukaan kuitenkaan voitu pitää tässä tapauksessa sitovana ohjeena, koska ne koskivat kilpa-ajoa.
Poikkeuksellinen turma
OIkeus otti huomioon myös sen, ettei kukaan paikalla olleista ollut pitänyt onnettomuuspäivän ajo-olosuhteita erityisen vaarallisina. Keli oli ollut talvinen, vaikka radalla olikin ollut jonkin verran vettä. Se ei kuitenkaan ollut tavatonta.
Reikään ajamisesta seurannut paha onnettomuus oli oikeuden mukaan poikkseuksellinen. Oikeus katsoi, että kyse oli tapaturmasta, eikä auramiehen huolimattomuudesta. Nuoren miehen syyte kuolemantuottamuksesta hylättiin.
Myös auramiehellä oli tapaukseen liittyen erityisen huonoa tuuria, sillä hän oli ollut onnettomuuden aikaan jääradalla ainutta kertaa koko vuoden aikana. Jääradan kunnossapidosta vastasi virallisesti toinen henkilö, mutta hän oli ollut juuri turman aikaan estynyt. Nuori mies oli ollut tuuraamassa.
Samassa yhteydessä käräjäoikeus tuomitsi keski-ikäiset naisen ja miehen pieniin päiväsakkoihin siitä, että nämä olivat luovuttaneet auton jäärata-ajoon 12-vuotiaalle.
Tuomio ei ole vielä lainvoimainen, eli siihen voi yrittää hakea muutosta hovioikeudesta.