Turun seudun lintuharrastajille tuttu merikotka kuoli uupumisen murtamana eläinlääkärin nukutukseen. Maunoksi nimetyn kotkan mystiselle uupumukselle ei löytynyt mitään selitystä.
Turkulainen lintuharrastaja Jouko Högmander joutui tekemään sen, mitä kukaan eläintenystävä ei haluasi joutua tekemään: Viemään itselleen rakkaan eläimen, tässä tapauksessa vanhan tutun merikotkan, nukutettavaksi eläinsairaalaan.
Oli nimittäin käynyt selväksi, ettei Maunoksi nimetty merikotka pärjäisi enää luonnossa.
– Tämä on surullinen tarina, Högmander sanoo.
Rengasti Maunon jo poikasena
Högmander tunsi 17-vuotiaaksi eläneen Maunon jo tämän lapsuudesta lähtien. Maunon pesä löytyi vuonna 2003 saarelta Nauvon eteläpuolelta Turun saaristosta.
Jouko Högmander ja Mauno Merikotka. Högmander toimii myös Sääksisäätiön merikotkatyöryhmän vetäjänä.
– Saimme vihjeen yhteysalukselta. Joku oli sieltä nähnyt, että tuolla on varmaan merikotkalla uusi pesä. Menimme paikalle ja minä rengastin kaksi poikasta, eli Maunon ja sen siskon. Maunolla oli siihen aikaan sellainen nimi kuin E21528, eli sen renkaan numero.
Seuraavan kerran Mauno tavattiin vuonna 2013, jolloin lintu pesi noin 12 kilometrin päässä syntymäpaikastaan. Myös seuraavana vuonna Mauno tunnistettiin pesältä.
Lue myös: Helsingin keskustan merikotkapariskunta sai peräti kolme poikasta – näin lähellä kaupungin keskustaa merikotka ei tiettävästi ole aiemmin pesinyt
– Nyt kamerateknologian kehityttyä pyrimme aina kuvaamaan emolinnut poikasten rengastamisen yhteydessä, vaikka aina sitä ei pystykään tekemään.
Mauno oli pesinyt samalla paikalla tähän vuoteen asti.
– Se sai välillä yhden, välillä kaksi ja kerran kolmekin poikasta. Viime ja toissa vuonna pesä tosin tuhoutui kesken, mutta niin käy aika usein, Högmander kertoo.
Veneilijät löysivät uupuneen Maunon merestä – "Se oli aivan loppu"
Mauno löytyi voimattomana merestä toissa perjantaina.
– Kaksi luontoharrastajaa oli palaamassa veneellä ulkosaaristosta. He huomasivat Maunon reviirillä, että lokit hyökkäilivät jonkin kimppuun meressä. Lähemmäksi mentyään he huomasivat merikotkan pään, ja nostivat sitten uupuneen linnun veneeseen.
Högmander kuvaa veneeseen nostetun Maunon tilaa "aivan uupuneeksi".
– Näin kuvia siitä, kun se makaa veneen kannella. Kotkaa ei saa millään pysymään selällään. Se oli aivan loppu. Se oli varmasti ollut ihan hukkumaisillaan.
Henkitoreissa oleva Mauno toimitettiin seuraavana päivänä maihin ja Högmander vei linnun Turun eläinsuojeluyhdistyksen eläinhoitolaan.
– Se on hyvä hoitopaikka. Maunolle lykättiin niin paljon silakkaa, kuin saatiin kurkusta alas. Paitsi että se oli hyvin uupunut, se oli myös erittäin laiha. Kävimme ruokkimassa sitä seuraavinakin päivinä, mutta se ei näyttänyt siitä merkittävästi piristyvän.
– Kun tuollainen lintu on terve, se meinaa tulla häkistä väkisin läpi. Merikotka on niin aggressiiviinen ja vahva lintu.
Verinäytteet tai röntgen eivät paljastaneet mitään poikkeavaa
Maunolle tehtiin tiistaina eläinlääkärillä perusteellinen tutkimus. Tutkimuksissa ei kuitenkaan löytynyt mitään, mikä selittäisi linnun tilaa.
– Siivet tutkittiin ja ne olivat kunnossa. Siivistä ja koko linnusta otettiin röntgenkuvat, mutta murtumia ei ollut. Lyijyhauleja ei löytynyt, ei ruuansulatuskanavasta eikä muualtakaan kehosta. Verinäytteet lähetettiin Saksaan analysoitavaksi ja ne tulivat takaisin torstaina.
– Mitään poikkeavaa ei kuitenkaan löytynyt. Ei ollut tulehduksia, eikä lyijyä veressä, Högmander kertoo.
Lue myös: Näin läheltä et ole ennen merikotkaa nähnyt! Katso videolta, miten droneja hyödynnetään lintulaskennoissa – "Turhat kiipeilyt jäävät pois ja se on iso asia"
Torstai-iltana Mauno alkoi huohottaa pahoin ja nuokkua eläinhoitolassa. Mauno vietiin uudelleen elinlääkäriin.
– Eläinlääkäri totesi, ettei mitään ole enää tehtävissä. Niin Maunon päivät päättyivät seitsemäntoista ja puolen vuoden iässä.
Kuolemaan johtaneen uupumuksen syy onkin vain arvailujen varassa.
– Voimme päätellä uupumuksesta, että on ollut kauan meressä. Uupumuksesta se olisi voinut toipua, mutta merikotkan ei pitäisi joutua uimasilleen tuolla tavalla.
"Merikotkan elämä luonnossa on aika vaarallista"
Vanhimmat luonnossa tavatut merikotkat ovat olleet yli 30-vuotiaita. Harva merikotka kuitenkaan Högmanderin mukaan elää niin vanhaksi.
– Muistaakseni vanhin tavattu merikotka on ollut 32-vuotias. Merikotkan elämä luonnossa on aika vaarallista. Mauno oli varttuneessa keski-iässä. Sillä olisi ollut vielä hyvin pesimävuosia jäljellä, jos se olisi saanut elää.
Turun saaristossa on nykyään noin 150 merikotkaparia. Pienimillään niitä oli vain 30–40 koko maassa.
Högmander on harrastanut lintuja jo nuoresta eli 1970-luvun alusta lähtien. Hän on nähnyt merikotkakannan koko lähihistorian sukupuuton partaalta nykyiseen kukoistukseen asti.
– Meillä on täällä Turun seudulla tällainen ryhmä, joka on vuosikymmeniä seurannut merikotkaa, toisin sanoen siitä lähtien, kun se oli kadota Suomesta. Joka vuosi etsimme niitä ja löydämmekin uusia pesiä ja reviirejä. Nykyään ihmiset ihailevat ja rakastavat merikotkaa.
Ihminen vainosi merikotkaa, nykyään erityisesti lyijy tappaa
Aina ei ole ollut samoin. Vaikka merikotka rauhoitettiin jo 1920-luvulla, niitä ammuttiin vahinkoeläiminä vielä pitkään sen jälkeen. Vainon käytännössä loputtua ovat ympäristömyrkyt nousseet selvästi yleisimmäksi kuolinsyyksi.
Högmander kertoo, että nykyään Suomen merikotkista noin kolmannes kuolee lyijymyrkytykseen.
– Ruuan mukana kotkan elimistöön joutuva lyijy on nykyään merikotkien yleisin kuolinsyy.
MT: Merikotkan rauhoitettu pesäpuu kaadettiin Vaasassa – syynä valtion hidastelusta johtuva tietokatkos
Toinen suhteellisen yleinen syy ennenaikaiselle kuolemalle on lentävän kotkan törmääminen erilaisiin esteisiin, puunoksista alkaen. Jos kotka saa törmäyksessä luunmurtuman, se ei välttämättä kykene saalistamaan.
– Merikotka voi olla viikonkin syömättä ihan kohtuullisesti, mutta esimerkiksi luunmurtuma ei parane viikossa. Silloin lintu menehtyy nälkään, Högmander sanoo.
Rehevöityminen auttaa kotkaa
Varinaisia vihollisia merikotkalla ei juuri ole. Vaarallisimmat tilanteet ovat juuri saalistuksessa.
– Kun hyökätään kovalla vauhdilla ja tehdään äkkikäännöksiä, jos tilanteessa on häiriötekijöitä, voi tulla vammoja.
Merikotkan tilanne näyttää tällä hetkellä sangen valoisalta. Högmanderin mukaan koskaan aiemmin tunnetussa historiassa merikotkia ei ole ollut Suomessa yhtä paljon kuin nyt.
Lajin yleistyminen on tietysti iloinen asia, mutta se kertoo myös yhdestä varjopuolesta. Lintukannan voimallista kasvua on osaltaan ollut auttamassa Itämeren rehevöityminen.
– Itämeressä on nyt enemmän ruokaa merikotkalle kuin siellä on ollut koskaan aiemmin.
Koko Suomessa on tällä hetkellä noin 500 merikotkaparia. Osa noin tuhannesta linnusta on torstaina kuolleen Maunon rengastettuja jälkeläisiä. Ehkä saamme kuulla Maunon suvun tarinasta vielä joskus.