17-vuotiaana halvaantuneen urheilijalupauksen koskettava tarina – osallistuu maastohiihdon klassikkokilpailuun

Tragedia tapahtui heinäkuussa 2017. Tuolloin 17-vuotias Einarsson oli vain viikkoa aiemmin voittanut Ruotsin mestaruuden, kun häneltä lähti tunto jaloista.

– Siinä meni vain pari tuntia, että tunto hävisi molemmista jaloista. Se tapahtui käytännössä samanaikaisesti, Einarsson kertoo.

Sairaalassa selvisi, että Einarssonilla oli epätavallinen verenvuoto selkäytimessä. 

– En mielestäni ymmärtänyt erittäin pitkän ajan puitteissa, mitä oli tapahtunut. Olen nainen, jolla on paljon tekemistä ja täyteen ahdettu aikataulu. Ainoa ajatus, joka pyöri päässäni oli se, että olen nyt sairaalassa ja he ovat lääkäreitä, hoitakaa minut kuntoon, jotta voin lähteä täältä, Einarsson sanoo.

– Tunsin, että minulla ei ollut aikaa maata sängyssä, vaan minulla oli työtä tehtävänä. Ajan kuluessa huomasin, että se ei tulisi enää onnistumaan. Miinulla oli niin paha olo, koska en pidä sairaaloista. Pelkästään sisään meneminen tekee oloni ahdistavaksi. Siinä tulee esiin minun kilpailuviettini. Jos vain opin sen, kuinka voin elää tämän kanssa, voin keskittyä täältä pois lähtemiseen, Einarsson jatkaa.

Tuon yön jälkeen Einarsson on istunut pyörätuolissa. Hän sai onnettomuuden jälkeen sairaalassa kuntoutusmahdollisuuksia, mutta ne eivät sopineet hänelle. Hän pitää rankasta harjoitusohjelmasta ja siksi pitää itse huolen siitä. Hän on hyväksynyt sen, että istuu pyörätuolissa. 

Ruotsalainen osallistuu sunnuntaina kisattavaan Vasaloppetiin. 

– Se lähti liikkeelle uudenvuodenlupauksena ja haasteena. Olen hiihtänyt ennen onnettomuuttani, mutta en koskaan kelkan kyydissä, Einarsson sanoo.

Einarsson tarvitsee ladulle kelkan, jonka hankkimiseen meni rutkasti aikaa. Se valmistui tammikuussa, kun hänen vanhempansa löysivät keinon, jolla Einarsson pystyy pitämään kiinni kelkasta. Sen jälkeen hän on päässyt harjoittelemaan, mutta ala- ja ylämäet pelottavat häntä.

– Matkan pituus ei niinkään pelota minua, vaan pelkään korkeuseroja. Jos reitti olisi tasainen, pystyisin hiihtämään monen monta tuntia, sillä olen erittäin kestävä. Voin tehdä jotain asiaa erittäin pitkään, jos vain päätän tehdä niin, Einarsson kertoo.

– Olen nyt kuitenkin testannut kaatumista ja kaadun sivulle, joten se on lähempänä maata. Vaikein asia on se, että sukset pysyvät kiinni kelkassa ja ovat ladulla. Minulla tulee olemaan vaikeuksia ladun vaihtamisessa ja en oikein pääse kunnolla ylämäissä ylös. Tiedän, että siitä tulee rankkaa, mutta pidän haasteista, Einarsson toteaa.

Hän ei sääli omaa kohtaloaan vaan haluaa keskittyä yhteen päivään kerrallaan.

– Jos keskityn pelkkiin negatiivisiin asioihin, niin onhan se selvää, että oloni tulee olemaan huono. Haluan olla esikuva ihmisille, jotka saattavat olla samassa tilanteessa kuin minä tai sitten niille, joiden pitää herätä elämässä. Kaikki voivat voida psyykkisesti huonosti, kaikilla on huonoja ja hyviä päiviä. Se ei ole outoa, Einarsson sanoo.

Einarsson jatkaa myös soutu-uraansa. Hän aikoo tänä vuonna osallistua kansainväliseen regattaan toukokuussa Italiassa ja toivoo osallistuvansa kahteen maailmancupin kilpailuun.