Marko Palo oli 20 vuotta sitten mukana tekemässä suomalaista jääkiekkohistoriaa, kun Leijonat voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa Tukholman Globenissa.
Kauan kaivattu MM-kulta aloitti Suomessa ennennäkemättömän juhlahumun. Tämä tulee myös Palolle mieleen ensimmäistä MM-muistoa kysyttäessä.
- Kun sitä alkaa ajattelemaan, niin päälimmäisenä tulee mieleen se ihmismassojen liikehdintä. Ruotsissa oli jo heti mestaruuden jälkeen älyttömästi suomalaisia. Ja kun tultiin Suomeen, niin hävittäjät lensivät vieressä. Ja sitten se väkimäärä lentokentällä, se oli aivan käsittämätöntä. Ne ovat hienoja muistoja. Ja totta kai se itse peli ja se tilanne pelin jälkeen, kun selvisi että nyt se (mestaruus) tuli. Kun se aikaisemmin oli jo niin lähellä, Palo muistelee MTV Sportille.
HPK-kasvatti Palo oli 1995 27-vuotiaana toista kertaa MM-kisoissa mukana. Edellisenä keväänä Milanossa Palon ja Leijonien kisat päättyivät katkeraan finaalitappioon Kanadaa vastaan rangaistuslaukauskisassa. Tuossa tappiossa kylvettin kuitenkin siemen seuraavan kevään menestykselle.
- Joukkueen runko oli ollut kasassa jo pari vuotta ja meni koko ajan askeleita eteenpäin. Tavallaan homma vielä enemmän päämäärätietoistui, kun edellisenä vuonna oltiin niin lähellä, ja joukkue sisuuntui siitä.
Päävalmentaja Curt Lindströmin perimä ruotsalaisesta voittamisen kulttuurista oli yksi tekijä viimeisen askeleen ottamisessa, mutta tärkein löytyi kuitenkin joukkueesta itsestään.
- Mukana oli liigasta tähtiä, mutta joukkueessa oli tietty roolitus ja kaikki hyväksyivät sen, ja olivat valmiita tekemän töitä sen eteen, että saavutetaan jotain. Se oli iso yhdistävä tekijä. Kun pelaajat välittävät toisistaan, niin siitä syntyy isoja asioita, Palo arvioi.
Valmentamista kivitöiden ohessa
Marko Palo #95NEVÖFOGET-hyväntekeväisyysottelussa marraskuussa 2014.
Jääkiekkoleijonaksi #165 aateloidulle Palolle 1995-kisat olivat viimeinen MM-turnaus. Maajoukkuepaidassa 1995 MM-kullan lisäksi 1994 MM-hopeaa ja olympiapronssia saavuttanut laitahyökkääjä jatkoi seuratasolla pelaamista vuoteen 2002 asti.
Kaukaloiden duunarina tunnettu Palo jatkoi haalarihommissa myös peliuran jälkeen. Juniorivuosiensa sahalaitaisista sukista lempinimen "Kyy" saanut Palo työskentelee nykyään yrittäjänä kivalan töitä tekevän Kyykivi Oy:n puitteissa. Jääkiekon parissa hän on jatkanut valmentajan parin vuoden talonrakennustaukoa lukuun ottamatta tähän kevääseen asti, viimeksi HPK:n B-junnujen valmentajan.
- Nyt pidän vähän taukoa. Se on oman toimen ohessa aika raadollista puuhaa, vaikka antaakin paljon. Lähdet aamulla kuudelta hommiin. Sitten neljän viiden aikaan suoraan hallille ja yhdeksän aikoihin kotiin. Seuraavana päivänä sama homma, ja sitten viikonloppuna pelit. Se on aika vaativaa. Välillä täytyy huilata ja kerätä happea, koska sitä työtä tehdään kuitenkin niille nuorille, ja jos olet väsynyt, niin se ei välttämättä ole hyvä yhdistelmä, syksyllä 48 vuotta täyttävä Palo toteaa.
Arkielämän kiireet näkyvät myös yhteydenpidossa 1995 MM-joukkueen kanssa.
- Aina silloin tällöin nähdään. Jokaisella on omat kuvionsa ja joutuu oman elantonsa hommaamaan. Kyllä maailmanmeno on niin hektistä, että eipä siinä paljon ehdi ketään näkemään. Ei ole niin sanotusti kuin yöasu ja työasu. Pääsee halvalla, kun ei tarvitse ostaa vaatteita, Palo veistelee.
Kevään Leijonilla aikaa kasvaa
Tämän kevään MM-kisoista Palo on katsonut kaikki Suomen ottelut. Alku näyttää maailmanmestarin silmin lupaavalta.
- Siellä on loistavia nuoria poikia nousemassa esiin. Aikahan näyttää, mitä tuleman pitää. Todella kovia vastustajia ei ole vielä ollut lukuun ottamatta ekaa peliä USA:ta vastaan. Peli on parantunut koko ajan. On hauska on nähdä mitä on tulossa. Se että siellä on (Pekka) Rinne maalissa, antaa joukkueelle ison mahdollisuuden. Kun Rinne on pelannut kaksi nollapeliä putkeen ja ollut muurina siellä, niin se antaa mahdollisuuksia ja aikaa joukkueelle kasvaa uusiin mittoihin. Toivotaan parasta, Palo toteaa.