Arvo Olavi ”Enska” Kilpinen, 71, on liidellyt vapaana taivaan tuulissa yhteensä 39 tuntia 45 minuuttia ja kymmenen sekuntia. Aikaa tähän on mennyt 53 vuotta. Mikä saa miehen lähtemään taivaalle vuosi toisensa jälkeen, vain muutaman minuutin tähden?
Laskuvarjohyppy kestää keskimäärin kolme minuuttia; yhden minuutin vapaata pudotusta ja pari minuuttia varjon kanssa.
Mikä saa ihmisen hyppäämään lentokoneesta?
Enska Kilpinen vastaa nopeasti: vapaus.
– Hypätessä pitää poistua ehjästä lentolaitteesta tuonne tyhjyyteen taivaalle ja nautiskella millä tavalla haluaakaan. Avaa sen laskuvarjon, jonka toimivuuteen täytyy olla täysluotto. Pelko ei ole ollut koskaan ollut läsnä. Jännitys kuitenkin kuuluu jokaiseen hyppyyn.
Perjantaina 13. kesäkuuta 1969 ensimmäinen laskuvarjohyppy varusmiespalveluksessa jännitti, mutta jokin on saanut hänet hyppäämään yli 7 400 kertaa sen jälkeenkin. Tämän kevään ensimmäinen hyppy taivaalta on huhtikuulta. Lunta oli hypyn aikaan vielä 40 senttimetriä ja ilmakaan ei ollut kovin lämmin.
– Epämieluisaa hyppääminen ei ole koskaan, aina se vaan on mukavaa.
"Kuin nenäliina pään päällä"
Kilpinen on kotoisin Orimattilasta, mutta hän asuu nyt Utissa. Hän on toiminut kolmekymmentä vuotta Utin jääkärirykmentin laskuvarjojääkäreiden kouluttajana.
Kilpisen oma varjo on armeijan vanhaa ylijäämää. Se poikkeaa siitä, millaisilla välineillä tänä päivänä jotkut hyppäävät.
– Oma varjoni on kooltaan 282 neliöjalkaa. Nykypäivänä jotkut rohkenevat jo hypätä kuvulla, jonka koko on enää 80 neliöjalkaa. Se on kuin nenäliina tuolla pään päällä. Siinä on valtavat nopeudet, millä se kupu etenee, hän ihmettelee.
Kilpailuja ja tandemhyppyjä
Hän on kilpaillut aikanaan parikymmentä vuotta MM-tasolla erilaisissa hyppykilpailuissa. Kilpailujen vuoksi hän on matkustanut ja hypännyt monessa maassa.
– Tarkkuuskilpailussa on kahden sentin maalialue, johon tulisi osua maahan tullessa. Taitohyppykilpailussa tehdään määrätty ilmassa liikesarja, jonka puhtaus ja aika vaikuttaa. Suomessa ei enää kilpailla näillä, mutta tilalle on tullut kymmeniä muita lajeja.
Lisäksi Kilpisen taitoihin kuuluu tandemhypyt, joista viimeisimmän hän on tehnyt kolmisen vuotta sitten.
– Olen hypännyt 750 kertaa tandemhyppykyytiläisen kanssa parin kymmenen vuoden aikana.
Killan hyppääjillä erikoislupa Trafilta
Viime ajat Kilpinen on panostanut Laskuvarjojääkärikiltaan. Skydive Karjala -kerho on Laskuvarjokillan palloryhmäjaos Immolasta.
– Enemmistö on vanhempia hyppääjiä, mutta haluamme vielä nautiskella hyppäämisestä.
Killan hyppääjillä on Trafilta erikoislupa, joka mahdollistaa sotilaslaskuvarjohyppyjen hyppykorkeudeksi 250 metriä. Sotilaslaskuvarjolla, joka toimii pakkolaukaisulla, hypätään matalalla. Pakkolaukaisussa hyppääjällä on hihna, joka kiinnitetään koneeseen ja koneesta hyppääjän poistuessa varjo aukeaa automaattisesti.
– Kaikki hyppääjämme ovat saaneet peruskoulutuksen laskuvarjojääkärikoulussa ja haluavat nyt sitten muistella menneitä sekä hypätä. Hyppään itsekin edelleen sekä sotilaslaskuvarjolla että tavallisella.
Vuonna 2019 Kilpinen oli mukana kunnioittamassa Normandian maahanlaskun hyppääjiä kansainvälisessä muistotapahtumassa.
– Olemme hypänneet ryhmänä samoille maahanlaskupaikoille kuin 1944 suoritettu maahanlasku 6. kesäkuuta, kertoo Kilpinen ja näyttää kuvaa, jossa hän hyppää Normandiassa Suomen lippu liehuen vuonna 2019 Excelsior-ryhmän mukana.
Enska Kilpinen vuonna 2014 Normandiassa. Kuva Jouni Utti.
Hyppyjä kuumailmapallosta
– Mieleenpainuvimpia hyppyjäni on ensimmäinen hyppyni kuumailmapallosta Belgian Shaffenissa vuonna 1972. Ei tainnut olla kuin 200 metriä, kun käskettiin poistumaan – eli tosi matalalta – ja se hirvittää vieläkin. Siinä ei ehtinyt miettiä mitään. Se on kylläkin ihan turvallista, kun ei ole mitään koneita tai ilmavirtoja mietittävänä, Kilpinen kertoo.
Kilpinen oli ajatellut juhlistaa 6 000 hypyn täyttymistä hyppäämällä kuumailmapallosta. Samalla pallon lentäjä päätti yrittää samalla Suomen ennätystä kuumailmapallon korkeuslentämisessä.
– Toiveenani oli hypätä Uttiin, jossa odottaisivat shampanjat jääkaapissa ja ystävät juhlimista. Suunnitelmat eivät ihan niin onnistuneetkaan.
Lähtö tapahtui Porvoosta. Kuumailmapallon lentäjä oli kertonut meneillään olevasta ilmavirtauksesta, joka tulisi viemään heidät hetkessä Uttiin. Lähes neljän kilometrin korkeudessa he olivatkin menossa kohti Viroa, hiljaista vauhtia ja pitkällä meren päällä.
Kilpinen alkoi epäillä, että ei tulisi ehkä pääsemään Uttiin. Ilma oli todella kylmä. Kuumailmapallon liekin lämmössä pystyi onneksi lämmittelemään käsiä.
He lensivät hetkellisesti yli kuudessa tuhannessa metrissä ja oli mahdollista, että lisähapen tarve tulisi eteen. Trafin antamien sääntöjen mukaan lisähappea tulee olla käytössä nousun aikana 4 000–6 000 metrissä ja yli 6 000 hypätessä myös maahantulon aikana.
Korkeuden laskettua Kilpinen hyppäsi.
– Hyppäsin siihen Porvoontien varteen. Pilotti jatkoi nousua, mutta laskeutui lopulta ehjänä, tosin Elimäelle. Pallo oli entinen ja meni hylkyyn.
Enskan hyppyvuosipäivä lähestyy jälleen. Miten hän aikoo viettää sen tänä 53. hyppyvuotena?
– Soitan varmaan muutamalle armeijan hyppykaverille ja muistuttelen päivästä, vastaa Enska hymyillen.
8:01
Katso myös: Lassi-Pekka Ruuskasen ammatti on laskuvarjohyppäys
Kirjoittaja on osallistunut Helsingin yliopiston avoimen yliopiston ja MTV Uutisten Journalismi ammattina -kurssille. Artikkeli on osa kurssin lopputyötä.