Huumepoliisin tärkein tehtävä on hankkia tietoa siitä, mitä rikosmaailmalla tapahtuu, toteaa huumerikoksista epäilty Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio haastattelussa Enbuske, Veitola ja Salminen -keskusteluohjelmassa.
– Keskeistä on saada tietoa, ja parasta tietoa saadaan alamaailmasta, hän kertoo.
Tietolähteitä on hänen mukaansa monenlaisia ja syyt kertoa tiedot poliisille ovat monenlaisia. Harvoin motiivina hänen mukaansa on palkkion toive. Vaikka osa tietolähteistä onkin rikollisia, ei se hänen mukaansa laske saadun tiedon arvoa.
– Kysymys on koko ajan tiedosta. Ihmiset antavat poliisille tietoa, jotta poliisi pääsee piilorikollisuuden ja kovien rikosten jäljille, ennaltaehkäisten niitä.
Aarnio antaa kuvan, että kaikenlaisista suhteista kannattaa pitää kiinni, vaikeasti lähestyttävistä ja vaarallisistakin.
– Aina puhutaan siitä, josko sieltä on jonain päivänä mahdollisuus saada joku hyvä tieto, millä pystytään estämään esimerkiksi henkirikos, iso väkivalta, aseen käyttö ja niin edelleen.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Väittää tulleensa lavastetuksi
Huumepoliisia on kritisoitu siitä, ettei sen tietolähdetoimintaa ole rekisteröity tarpeeksi tarkkaan. Aarnio puolustaa järjestelmää, jossa tietoa saadaan mahdollisimman joustavasti.
– Typerintä mitä poliisi voisi tehdä on luoda niin jäykkä rekisteröintisysteemi, ettei poliisi saa tietoa. Se on kuin ampuisi itseään jalkaan, hän toteaa.
Ohjelman aikana Aarnio väittää kiven kovaan tulleensa lavastetuksi huumerikoksista. Kysymykseen siitä, kuka hänet lavastaa ja miksi, Aarnio ei kuitenkaan vastaa.
Hän muun muassa väittää, että hänelle ja asianajajalle määrätyt ilmaisukiellon tarkoitus oli vaan antaa syytäjälle mahdollisuus vapaasti rakentaa julkisuudessa vain tälle sopivaa tarinaa, vaikuttaen yleiseen mielipiteeseen.