Suomeen kiintiöpakolaisena kolmetoista vuotta sitten Iranin kautta Afganistanista saapunut 29-vuotiaan Ewa Tawasolin mukaan kotouttaminen oli vielä tuolloin perusteellista ja nopeaa.
– Minun kohdalla asiat oli suunniteltu kotouttamisen osalta tosi hyvin, koska varsinainen kotouttamisen prosessi alkoi jo ennen kuin tulin Suomeen. Meille tuli Teheraniin viranomainen, joka kertoi suomalaisesta yhteiskunnasta, tasa-arvosta ja naisen asemasta, muistelee Tawasoli.
Kotouttaminen alkoi heidän perheensä kohdalla heti ensimmäisenä päivänä Suomen kielen intensiivikurssilla. Koulun jälkeen Tawasoli opiskeli lähihoitajaksi ja myöhemmin terveydenhoitajaksi.
– Emme joutuneet odottamaan viikkoja tai pitkiä aikoja kuten nykyään. Toivoisin, että nykyäänkin maahantulijoille annettaisiin samanlainen tietopaketti. Olisi hyvä, jos olisi matalan kynnyksen paikka, josta maahanmuuttajat voisivat kysyä heitä askarruttavia asioita, pohtii Tawasoli.
Naiset tarvitsevat lastenhoitoapua
Tawasolin perhe kannusti häntä opiskelemaan, mutta perheellisen maahanmuuttajanaisen kohdalla ongelmana on usein se, että kodin ja lastenhoito on vain naisten vastuulla.
– Naisille ei tarjota sellaista mahdollisuutta, että he saisivat apua lastenhoitoon ja he itse pääsisivät opiskelemaan. Monissa kulttuureissa se on naisen oma ongelma, miten hän onnistuu järjestämään asiat ja hoitamaan kodin sekä lapset, sanoo Tawasoli.
Tawasolin mukaan hän sai helposti hoitoalalta töitä terveydenhoitajana.
– Suomessa on viime vuosina kiinnitetty huomioita maahanmuuttajanaisten syrjäytymiseen. Kyllä minä uskon, että se tahtotila ja kaikki toiminnot on Suomessa menossa hyvään suuntaan. Valitettavasti muutokset tapahtuvat liian hitaasti, lisää Tawasoli.