Uudenvuodenaattona vuonna 2009 Ibrahim Shkupolli ampui neljä Kauppakeskus Sellon työntekijää, puukotti ex-puolisonsa kuoliaaksi ja ampui lopuksi itsensä. Viikko sitten sunnuntaina vuonna 1972 syntynyt nainen löydettiin kuolleena asunnostaan Tampereella. Henkirikoksesta epäillään ex-avopuolisoa. Vuonna 2010 30-vuotias mies ampui avopuolisonsa äidin katkaistulla haulikolla. Kaikkia näitä tapauksia yhdistää se, että miehet oli määrätty lähestymiskieltoon.
Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mukaan lähestymiskiellot toimivat useimmissa tapauksissa hyvin. Tolvasen mukaan aina on kuitenkin joukko ihmisiä, joille lähestymiskiellolla ei ole mitään merkitystä.
– Kun on oikein kärjistynyt ja paha tilanne, joka yleensä liittyy parisuhteen päättymiseen, silloin lähestymiskielto näyttää olevan aika tehoton, Tolvanen kertoo MTV Uutisille.
Rikosuhripäivystyksen pääkaupunkiseudun toiminnanohjaaja Liina Heinonen on Tolvasen kanssa samoilla linjoilla siitä, että lähestymiskielto toimii suurimmassa osassa tapauksia.
– Tokikaan emme uutisista lue niistä tilanteista, joissa se lähestymiskielto on toiminut, vaan lähinnä niistä, jossa se ei ole. Lähestymiskielto on kuitenkin se meidän laissamme oleva keino suojata uhria häirinnältä. Mitään 24 tunnin suojelua Suomessa ei kenellekään saa muuten kuin rahalla, Heinonen sanoo.
"Vankila-aika voisi muuttaa käytöstä"
Rikosoikeuden professorin mukaan lähestymiskielto toimii sellaisiin ihmisiin, jotka "saattavat puhettakin uskoa".
Yleensä valtaosa ihmisistä uskoo, kun viranomainen sanoo heille, että älä pidä enää yhteyttä johonkin henkilöön.
– Mutta se on tehoton niitä vastaan, joita vastaan sen pitäisi tehota. Puhutaan yksittäistapauksista, mutta eihän se rikoksen uhria lohduta, jos sanotaan, että pääsääntöisesti tämä järjestelmä toimii hyvin, Tolvanen sanoo.
– Kun on oikein kärjistynyt ja paha tilanne, joka yleensä liittyy parisuhteen päättymiseen, silloin lähestymiskielto näyttää olevan aika tehoton, sanoo rikosoeikeuden professori Matti Tolvanen.
Myös rikosyhripäivystyksen toiminnanjohtaja yhtyy näkemykseen.
– Lähtökohtaisesti on aina mahdollisuus siihen, että häiritsijä herää ja ymmärtää, että hänen pitää lopettaa uhrin häirintä, kun lähestymiskielto määrätään. On paljon sellaisia tilanteita, jossa se toimi. Mutta tietenkin on myös sellainen osa, missä mikään ei toimi, valitettavasti, Heinonen toteaa.
Ovatko rangaistukset liian lievät?
Lähestymiskiellot ovat nousseet puheenaiheeksi sen jälkeen, kun vuonna 1972 syntynyt nainen löydettiin surmattuna Tampereen Lielahdessa sijaitsevasta omakotitalosta viikko sitten sunnuntaina. Teosta epäillään naisen entistä avopuolisoa. 35-vuotias mies oli määrätty lähestymiskieltoon.
Tolvasen mukaan yksi syy siihen, miksi lähestymiskieltoja rikotaan, on lievät rangaistukset. Useimmissa tapauksissa lähestymiskiellon rikkomisesta selviää sakoilla. Myös vankeustuomio on mahdollinen, mutta siihen liittyy Tolvasen mukaan usein muitakin rikoksia kuin pelkkä lähestymiskiellon rikkominen.
Tolvasen mielestä henkilön pitämistä vangittuna pitäisi voida harkita tilanteissa, joissa henkilö syyllistyy lähestymiskiellon lisäksi muihinkin rikoksiin. Tuomioistuinten pitäisi myös harkita lain soveltamista niin, että henkilö olisi vangittuna entistä useammin tuomion julistamiseen saakka.
– Siinä tulisi lyhyehkö, muutaman kuukauden tauko, mutta se saattaisi vaikuttaa niin, että käytös muuttuisi. Kaikkiin toki sekään ei tehoa. Meillä on pieni joukko ihmisiä, joihin viranomaistoimenpiteet eivät tehoa.
Vainoamisesta voi saada vankeutta
Vainoaminen kriminalisoitiin vuoden 2014 alussa. Vainoamisesta voidaan tuomitaan enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen.
Jos henkilö jatkuvasti rikkoo lähestymiskieltoa, rikosnimike voi muuttua vainoamiseksi.
– Epäily vainoamisesta mahdollistaa systemaattisen seurailun, uhkaamisen tai tarkkailun niputtamisen yhdeksi rikokseksi, jolloin kokonaismoitittavuus tulee ihan eri tavalla arvioiduksi verrattuna pelkkään lähestymiskiellon rikkomiseen.
Rikosuhripäivystyksen pääkaupunkiseudun toiminnanohjaaja Liisa Heinonen painottaa, että häirinnän uhrin kannattaa dokumentoida kaikki mahdollinen: puhelujen määrät, kellonajat ja viestit.
– Jos on seuraamista, pitää merkitä ylös kaikki kellonajat ja tavat, joilla häiritsijä on ottanut yhteyttä tai yrittänyt ottaa yhteyttä uhriin. Jos tekijällä on lähestymiskielto ja hän rikkoo sitä, neuvomme aina uhria ilmoittamaan rikkomuksesta poliisille.