Vankiloissa pyritään vaikuttamaan moninkertaisiin seksuaalirikoksen uusijoihin, jota riski uusimiseen pienenisi. On kuitenkin rikollisesta itsestään kiinni, onnistuuko se.
– Jos seksuaalirikoksesta toistuvasti tuomittu henkilö ei sovellu tai halua osallistua mihinkään hoito-ohjelmaan, ei Suomessa ole muuta tehtävissä kuin pitää häntä vankilassa kerta kerralta pitempään, sanoo Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma.
Tällä tavalla aika, jona henkilö ei pysty tekemään lisää rikoksia, pitenee.
– Sekään ei aina riitä, mutta se on ainoa pakottamisen tapa, joka meillä laissa on, Lauerma sanoo STT:lle.
Vankiloissa on ollut vuodesta 1998 lähtien käytössä stop-ohjelma, joka tähtää siihen, että seksuaalirikosten uusimisriski pienenisi. Lauerman mukaan kaikkia ohjelmaa tarvitsevia ei voi kuitenkaan siihen ottaa, koska kaikki eivät sovellu ryhmätyöskentelyyn.
– Jos henkilö on esimerkiksi erittäin asosiaalinen ja manipulatiivinen ja ryhmätilanteessa kohtuuttoman dominanssihakuinen, voi olla että hän ei kerta kaikkiaan sovi ryhmään. Hän onnistuu sabotoimaan ryhmätyöskentelyä.
Jotain pitäisi asialle tehdä
Lauerman mukaan seksuaalirikoksesta tuomitun tuomion pitää myös olla riittävän pitkä, jotta toimintaohjelmaan pääsee kärryille ja pystyy hoitamaan sen loppuun asti.
Hoito-ohjelman lisäksi seksuaalirikoksesta tuomittu voi päästä vapauteen valvotun koevapauden muodossa vähän aikaisemmin, jos hän sitoutuu käyttämään hänelle sopivaksi todettua viettiä hillitsevää lääkitystä.
– Hyvin ohkainen noro tapauksia on siihen toistaiseksi lähtenyt, Lauerma sanoo.
Hänen mielestään asialle olisi suotavaa Suomessa tehdä jotain, kun tiedettäisiin ensin mitä.
– Mielenterveyspuolella ei ole mahdollista pakottaa ketään yhtään mihinkään, ellei kyseessä ole psykoottinen sairaus. Ja sellainen on kyseessä ani harvoin näistä tapauksista. Sellainen yhdistelmä on hyvin harvinainen, että ihmisellä olisi sekä hoitoa edellyttävä psykoottinen sairaus että tällainen rikoshistoria. Kun ei ole pakkopykäliä, niin ei ole pakkopykäliä.
Motivoituneet mahtuvat mukaan
Rikosseuraamuslaitoksen erityisasiantuntijan, psykologi Pia Puolakan mukaan stop-ohjelmassa käydään läpi rikosta ja niitä ajatusvääristymiä, jotka sen tyyppiseen käyttäytymiseen johtavat.
– Sitä kautta haetaan henkilön ajattelulle ja toiminnalle vaihtoehtoja, jotka tukisivat rikoksettomana pysymistä.
Puolakan arvion mukaan mukaan mahtuvat kaikki vangit, joilla on motivaatiota.
– Enemmän olemme huolissamme niistä, joilla olisi ohjelmalle tarvetta, mutta joilla ei motivaatio riitä.
Puolakan mukaan on myös niitä, jotka muodon vuoksi osallistuvat, mutta eivät oikeasti aio muuttaa itseään. Tutkimustulokset ohjelmien vaikuttavuudesta ovat vaihtelevia, koska Suomessa tämäntyyppisten rikollisten määrä on pieni, hän sanoo.
Tällä viikolla on ollut esillä tapaus, jossa kymmenien poikien hyväksikäytöstä epäillään miestä, joka on tuomittu vastaavasta useita kertoja aiemminkin.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.