Grimmin veljesten Lumikki on yksi kuuluisimmista satuprinsessoista. Harva kuitenkaan tietää, että ilkeän äitipuolen myrkyttämällä kaunottarella saattaa olla esikuva todellisessa elämässä.
Saksalaiset Jacob ja Wilhelm Grimm keräsivät 1800-luvun alussa kansantarinoita, joiden pohjalta sitten syntyivät maailmankuulut satukirjat. Olisiko mahdollista, että erään kauneudestaan kuulun todellisen prinsessan elämäntarina olisi innoittanut veljeksiä?
Margarete von Waldeck (1533 – 15.3.1554) oli saksalaisen Waldeck-Wildungenin kreivin Filip IV:n tytär. Kreivi omisti paljon kuparikaivoksia, joissa käytettiin lapsityövoimaa – nämä kotiseudun kaivostyöläiset saattaisivat olla Lumikin kilttejä kääpiöitä. Margareten äiti kuoli vuonna 1537, ja vuonna 1539 hänen isänsä meni uusiin naimisiin. Margarete muutti teini-ikäisenä Brysseliin, arviolta noin 16–17 vuotiaana. Syyksi on mainittu, että hän ei olisi tullut toimeen äitipuolensa kanssa. Käsitys on, että Margarete olisi ollut isänsä uuden rakastetun vihan kohteena.
Margareten kauneuden kerrotaan hurmanneen Espanjan tulevan kuninkaan Filip II:n. Filipistä ja Margaretesta kerrotaan tulleen rakastavaisia, ja prinssin sanotaan haaveilleen Margareten saattamisesta vihille.
Tizianin maalaama muotokuva Filip II:sta on ajalta, jolloin hänen oletetaan tavanneen Margareten.
Kuka myrkytti kaunottaren?
Tarinan loppu ei kuitenkaan ollut onnellinen: Margarete kuoli vain 21 vuoden iässä. Syytä ennenaikaiseen kuolemaan ei tiedetä, mutta aikalaiset epäilivät hänen joutuneen myrkytetyksi. Testamenttia tehdessään Margareten käsiala oli hyvin epävakaa, jonka pääteltiin johtuvan myrkyn aikaansaamista kouristuksista.
Tyttöä vihanneen äitipuolen syynä kuolemaa ei kuitenkaan pidetä: Waldeck-Wildungenin kreivin Filip IV:n toinen puoliso kuoli jo vuonna 1546, mahdollisesti siis jo ennen kuin Margarete edes muutti pois kotiseudultaan. Isä toisaalta vei vihille uuden morsiamen Margareten kuolemaa seuranneena syksynä vuonna 1554. Satuun Lumikista on saattanut yhdistyä myös muita seudulla kerrottuja tarinoita: aikalaisten mukaan Waldeckin seudulla eli tuolloin myös vanha mies, joka antoi lapsille myrkytettyjä omenoita koska epäili lasten varastavan häneltä.
Syylliseksi Margareten kuolemaan on epäilty Espanjan hovia, joka ei olisi ollut mielissään prinssin naima-aikeista. Filipin isä halusi varmistaa poikansa hankkivan poliittiselta kannalta vaikutusvaltaisemman morsiamen. Filip II ehtikin olla elämänsä aikana naimisissa peräti neljän eri naisen kanssa. Prinssi asteli avioon jo Margareten kuolinvuotena, isänsä toiveesta Englannin kuningatar Maria I:n eli Maria Verisen kanssa, joka oli nuorta prinssiä 10 vuotta vanhempi nainen. Myöskään Filipin maine ei ole kovin mairitteleva: hän vaati naimisiinmenon ehtona Mariaa teloittamaan serkkunsa 16-vuotiaan tyttären Jane Greyn, jotta tämä ei voisi muodostua uhaksi pariskunnan hallinnolle. Se siitä unelmien prinssistä.
Taikapeili linnassa
Lumikin taustalta saattaa löytyä toinenkin prinsessa, jonka kohtalossa on samankaltaisuutta kuuluisaan satuun.
Pieni saksalaiskaupunki Lohr am Main ylpeilee sillä, että se olisi Lumikin todellinen kotipaikka. Näin uskoo myös paikallinen apteekkari Karlheinz Bartels, joka on tutkinut satua.
Lohrin linnassa asui 1700-luvulla prinssi Philipp Chritoph Von Erthal perheineen. Vuonna 1725 linnaan syntyi pieni tyttö, Maria Sophia Margaretha Catharina Von Erthal.
Lohrin linna.
Maria Sophiaa kuvattiin "armon ja hyväsydämisyyden enkeliksi", joka auttoi köyhiä ja kärsiviä. Kansan mielessä Maria Sophiasta muokkautuikin unelmien prinsessa, jonka hyveellisyydestä saattoi hyvinkin vaikuttaa satuhahmon syntyyn.
Tytön äidin kerrotaan kuolleen vuonna 1741, ja muutaman vuoden kuluessa prinssi meni uusiin naimisiin. Uuden puolison, Claudia Elisabeth von Erthalin, kerrotaan suosineen omia edellisestä liitosta syntyneitä lapsiaan ja olleen luonteeltaan dominoiva. Kenties Maria Sophia kärsi äitipuolensa ikeen alla niin kovin, että karkasi kotilinnasta?
Mielikuvia Lumikista vahvistaa se, että Lohrin linnassa on edelleen esillä laadukas, arvokas peili, jonka kerrotaan olleen prinssin lahja uudelle vaimolleen. Seutu oli kuuluisa taidokkaasti valmistetuista peileistä, joiden sanottiin olevan niin tarkkoja, että ne "kertoisivat totuuden". Yläluokan lahjoina suositut peilit myös "puhuivat", sillä niihin kirjoitettiin totuuksia, joita ihmiset peileiltä halusivat kuulla, kuten miten kaunis peilin omistaja onkaan. 160 senttiä korkean, koristellun peilin oikeassa ylänurkassa onkin viittaus Claudian itserakkauteen: "Amour Propre".
Kuvakaappaus Spessart Museumin sivuilta, joissa esitellään kuvaa "taikapeilistä".
Seutu oli kuuluisa paitsi laadukkaista peili- ja lasitöistä, myös vuoristoisessa maastossa sijainneista kaivoksista, joissa töitä mahtuivat tekemään vain pienikokoiset miehet, jopa lapset. Köyhä paikallisväestö oli muutenkin pienikasvuista puutteellisten elinolojen takia. Paikallisessa luonnossa kasvaa myös vaarallisia kasveja, jotka olisivat voineet saada aikaan sadussa kuvatun myrkytyksen.
Grimmin veljekset olivat itsekin kotoihin Hanausta, Lohrin lähiseudulta, joten he ovat varmasti tunteneet tarinan Maria Sophiasta ja tämän äitipuolesta. Lohrin seudulla Lumikin tarinaa käytetään matkailun markkinointikeinona, mutta olisiko yhtäläisyyksissä perää?
Lähteet Spessartmuseum.de, Wikipedia, Mentalfloss.com