Ile Jokinen on innoissaan töihin paluusta kuukausien sairausloman jälkeen.
Huhtikuun lopussa aivoverenvuodon saanut radiojuontaja Ile Jokinen palaa töihin ensi viikon maanantaina 1. syyskuuta. Hän juontaa Radio Novan iltapäiväshow'ta yhdessä Elina Kottosen kanssa.
Pitkään sairauslomalla kuntoutuksen takia olut Jokinen odottaa jo malttamattomana paluuta töihin ja työkavereiden pariin.
– Alkaa jo ottaa päähän pelkkä kotona oleminen. Onhan se tietty osa arkea, että menee takaisin töihin. On myös mielen kannalta hyvä asia, että arki loksahtaa kohdilleen, Jokinen pohtii.
Hän myöntää, että erityisesti viimeiset päivät ennen töihin paluuta ovat tuntuneet erityisen pitkiltä.
– Minulle sanottiin, että enää viikko jäljellä. Korjasin siihen, että tässä on vielä viikko, ei enää, Jokinen naurahtaa.
Toisaalta juontaja on löytänyt elämäänsä aivan erilaisen arkirytmin sairausloman aikana.
– Tyttäreni meni syksyllä kouluun, joten olen vienyt häntä sinne ja ollut muutenkin enemmän mukana lastenhoidossa. Voi olla, että aluksi tuntuukin hölmistyttävältä mennä takaisin töihin, kun on niin pitkään elänyt erilaista arkea, hän miettii.
"Mittaan verenpaineen päivittäin"
Jokisen kuntoutus aivoverenvuodon jälkeen on sujunut nopeasti, ja hän pitää vointiaan olosuhteisiin nähden hyvänä.
– Olin sairaalassa kuusi viikkoa, mikä on aika lyhyt aika. Monilla, joille on tapahtunut samaa, kuntoutus voi kestää kuukausia. Tällä hetkellä ainoina oireina ovat osittaiset tuntopuutokset ja tunnon vaihtelut vasemmassa ja oikeassa kädessä. Mitään sellaista ei kuitenkaan ole, mikä estäisi minua käymään töissä, hän selittää.
Hän on korostanut ja haluaa edelleen korostaa säännöllistä verenpaineen mittaamisen tärkeyttä.
– En ollut itse mitannut sitä pitkään aikaan ennen tapahtunutta, ja tiedän, että minun ikäiseni ukot eivät sitä mittaa. Nykyään mittaan päivittäin, ja osaan jo itse tuntemuksistani päätellä, kuinka paljon se tulee olemaan, hän selittää.
Tsemppiviesteistä tuli itku
Jokinen on liikuttunut kaikista palautteista ja tsemppiviesteistä, joita hän on saanut esimerkiksi kuuntelijoiltaan. Ihmisten myötäeläminen ja vaivannäkö ovat jopa yllättäneet.
– Eräs entinen lukiokaverini, jonka olen nähnyt viimeksi lakkiaisissa, oli perustanut minulle tsemppiryhmän Facebookiin, ja toi kaikki sinne tulleet viestit minulle sairaalaan luettavaksi. Voin kertoa, että siinä vaiheessa tuli itku. Sain siitä niin paljon voimaa, että päätin nousta vielä ja näyttää, että olen niiden viestien arvoinen, Jokinen kuvailee.
Saamastaan palautteesta hän on tajunnut myös sen, että vaikeassa elämänvaiheessa jokainen viesti on mittaamattoman arvokas.
– Välillä olen itse miettinyt, kun jollekin tutulle on tapahtunut jotain ikävää, että tuntuu hölmöltä laittaa viestiä. Mutta voin sanoa, että se kannattaa. Yksikään viesti ei ole yhdentekevä, Jokinen painottaa.