Aki Kaurismäki ei myy uutta elokuvaansa Kuolleet lehdet kenelle tahansa. Israelissa ja Turkissa sitä ei ainakaan nähdä. Muuten filmi saa maailmanlaajuisen jakelun. Alma Pöysti ja Jussi Vatanen päärooleissa olivat ensi kertaa Kaurismäen kelkassa. Heille elokuva oli unelma, joka toteutui.
– Enhän minä oikeastaan koskaan uskonut pääseväni Aki Kaurismäen elokuvaan. Se oli sellainen unelma, jota ei halunnut edes ääneen sanoa, että se voisi joskus toteutua, huokaa onnellisena näyttelijä Jussi Vatanen.
Hän esittää Kuolleet lehdet -elokuvan pääroolia, yksinäistä hiukan viinaanmenevää Holappaa. Holapan ihastus on Ansa, jota esittää Alma Pöysti.
– Aki otti yhteyttä, esitteli elokuvan ja kysyi lähtisimmekö mukaan, kertoo Alma Pöysti.
Miten kauan mietit?
– En miettinyt ollenkaan. Sanoin vain heti, että kyllä kyllä!
Filmikameran pyhä hetki!
Aki Kaurismäki kuvaa edelleen vanhaan malliin filmille. Monet kohtaukset purkitettiin yhdellä otolla.
– Olihan tämä aivan erikoista, kun ei saanut harjoitella ja yhdellä otolla piti onnistua, kuvailee Pöysti.
– Kun pääsi peloista, niin tästä metodista alkoi saada kiksejä. Hetkestä kiinni eikä toisteta. Se oli arvokasta oppia.
– Jollain tapaa se oli sellaista, että siitä hetkestä, kun kamera kävi, kaikki oli jotenkin harrasta ja pyhää, arvioi Jussi Vatanen.
– Ja olihan se varsin jännittävää alkuun, mutta kyllä siitä sitten…
Ikuinen romantikko
Aki Kaurismäki tekee tietoisesti samanhenkisiä elokuvia. Päähenkiköiden elämä on usein rankkaa, mutta pohjavireenä on lempeys – ja huumori leikkaa karua tarinaa.
Rakkaus ja huolenpito kannattelevat ihmisiä. Tarinat ovat universaaleja, mikä selittää hänen suosiotaan ympäri maailman.
– Ei tämä sen romanttisempi elokuva ole kuin edellisetkään elokuvani. Ne ovat vain rujomman näköisiä. Toki on romanttisemman näköistä, jos pääosassa on Jussi Vatanen eikä Sakari Kuosmanen tai Matti Pellonpää, vinoili Aki Kaurismäki lehdistötilaisuudessa Helsingissä tiistaina.
– No ovathan he kaikki komeita poikia omalla tavallaan.
– Näitä elokuvia minä olen tehnyt useammankin, siis elokuvia, joissa hyvä nainen pelastaa pohjimmiltaan hyvän miehen syrjäpoluilta.
Mitä Kaurismäelle lopulta merkitsee kriitikoiden palaute, joka on ollut enimmäkseen hehkuttavaa? Onko se tärkeämpää kuin hyvät katsojaluvut?
Kiinalaiselle mökinmummolle
– Kumpikaan ei oikeastaan merkitse mitään. Teen elokuvia, jotka kiinalainen mökinmummokin ymmärtäisi ilman tekstitystä. Että hän ymmärtäisi kuvista, mistä on kysymys.
Kaurismäki kertoo itsekin olleensa nuorena elokuvakriitikko, kuulemma huono sellainen.
– Olin mustavalkoinen, osasin vain kehua tai haukkua. Lopetin sen homman, kun tajusin, etten osaa. Hävettää vieläkin.
Onko siis helpompaa tehdä elokuvia kuin olla kriitikko?
– No sehän riippuu siitä, miten hyvä on kummassakin ammatissa.
Aki Kaurismäki on tunnettu kärkkäistä poliittisista mielipiteistään. Suomi Nato-jäsenyydelle hän ei liputa ja pressitilaisuudessa häneltä kysyttiin, mitä Suomessa pitäisi korjata.
– Aloitetaan nyt paskasta hallituksesta ja rasismista, kuittasi Kaurismäki.
Katsokoot kännykästä, kunhan katsovat
Ohjaaja päättää itse, miten hänen filmejään myydään maailmalle. Elokuvateattereita rakastava Kaurismäki ei torju uusia digitaalisia jakeluteitä.
– Elokuvia ei pitäisi katsoa puhelimella, mutta jos nuorisolla on niin pirteät silmät, niin katsokoot. Pääasia, että katsovat.
– Minun on saatava elokuviani kaupaksi, jotta saan henkilökunnan palkat maksettua. Kauppa käy ja sen on käytävä. Muuten ei tehdä seuraavaa elokuvaa.
– Mutta tietyistä moraalisista syistä en myy mihin tahansa.
– Viimeksi kieltäydyin Israelista, koska Palestiinan kansanmurha on aika selkeä ja Turkinkin jätin väliin, koska heillä on vastenmielinen diktaattori. Ja on näitä muitakin.
Kuolleet lehdet saa teatteriensi-iltansa Suomessa 15. syyskuuta.