Kahdeksan ihmistä katosi kolme kuukautta sitten lennolla syvällä Amazonin viidakossa. Pienkoneet ovat usein ainoa keino lentää Amazonin alueella, mutta koska useimmat kiitotiet ovat epävirallisia, lentäjät valehtelevat lentoreittinsä.
Tämä tarkoittaa sitä, että kun kone katoaa, on epävarmaa, missä se on lentänyt.
Joulukuun toisena päivänä viime vuonna hieman puolenpäivän jälkeen Paulo Tridade kuuli yllättäen lentäjä Jeziel Barbosa de Mouran äänen radion välityksellä.
– Paulo, näyttää siltä, että olen menettänyt sylinterin. Moottorissa on öljyvuoto. Laskeudun Independênciaan, Jeziel sanoi.
Paulo, joka lensi myös Amazonin yllä, 22 minuutin lentomatkan päässä, yritti kiireellisesti auttaa Jezieliä.
– Ei, et voi. Siellä ei ole enää kiitorataa, se hylättiin 15 vuotta sitten, yritä sen sijaan laskeutua Parúun, veden päälle, Paulo neuvoi.
Neuvoista ei kuitenkaan ollut hyötyä.
– Ei, ei, olen päättänyt laskeutua Independênciaan, Jeziel vastasi.
– En voi enää tehdä muuta.
Tämän jälkeen yhteys katkasi. Ne olivat viimeiset sanat, jotka Paulo kuuli ystävänsä sanovan. Hän kääntyi ilmassa ja yritti löytää Jezielin, mutta se oli toivotonta.
Paulo osui suoraan yhteen Amazonin äkillisistä, hurjista sademyrskyistä, sillä kevyellä lentokoneella täytyy lentää matalalla. Hän lensi mustien sadepilvien alapuolella ilman minkäänlaista näkyvyyttä.
Kaatosade päättyi Paulon lentäessä Independêncian yli, joka rakennettiin palvelemaan pitkään hylättynä ollutta kultakaivosta. Viidakko on niellyt jo puolet kiitoradasta. Paulon katsoessa alas, hän ei nähnyt ainoatakaan lentokonetta.
Etsinnät keskeytettiin tuloksetta
Jeziel lensi yhden moottorin Embraer -koneella eristetystä intiaanikylä Matawarésta Tumucumaquen vuoriston ja kansallispuiston yli lähelle Brasilian pohjoista rajaa ja Ranskan Laranjal do Jarín kaivosalueen yli. Matka kestää vajaat kaksi tuntia ja Jeziel on lentänyt sen useita kertoja.
Koneessa oli Jezielin lisäksi matkustajia Amazonin intialaiskylästä; opettaja Pantia Tiriyó vaimonsa Pansinan ja heidän kolmen lapsensa kanssa. Nuorin lapsista on vain 3-vuotias. Heidän lisäkseen lennolla oli vanhempi nainen Sepi Akuriyó kälynsä Jesaraya Tiriyón kanssa.
Kaksi päivää koneen katoamisen jälkeen Brasilian ilmavoimat aloitti etsinnän. Etsinnät kuitenkin keskeytettiin kahden viikon kuluttua ilman tulosta.
Etsintöjen keskeyttämisestä lähtien alkuperäiskansojen järjestöt ovat toistuvasti pyytäneet puolustusministeriötä järjestämään maanpäällisen haun, kuten aiempien katoamisten jälkeen - mutta turhaan. Siitäkin huolimatta, että silminnäkijä sanoo nähneensä lentokoneen lentäneen matalalla, kuin se olisi aikeissa laskeutua. Tämä tapahtui samana päivänä kuin Jezielin kone putosi.
Lentäjän tytär Flavia Moura on tyrmistynyt.
– Meidät on hylätty, totaalisesti. Rukoilemme etsintöjen jatkamista, mutta kukaan ei tule, kukaan ei auta. Onko syy se, että he ovat intiaaneja, he ovat alkuperäistä kansaa ja siksi kukaan ei auta?
Nämä valitukset ovat saaneet Brasilian syyttäjävirastolta voimakasta tukea, joka uhkaa viedä puolustusministeriön tuomioistuimeen, jos etsintöjä ei jatketa.
Alexandre Guimarães, Amapan osavaltion pääministeri, sanoo, että heillä on vaikeuksia löytää pienkone, joka puolestaan paljastaa paljon vakavamman, pitkään kestäneen hallituksen epäonnistumisen - lentoliikenteen valvonnan puute Amazonissa ja muissa syrjäisissä Brasilian osissa. Tämä vaikuttaa hänen mukaansa suhteettomasti alueen alkuperäiskansoihin.
Pienkone lensi salaa, mutta ei vapaaehtoisesti
Useimmat Amazonin alkuperäiskansaa palvelevat kiitotiet eivät ole rekisteröityjä, koska ne eivät täytä turvallisuusstandardeja. Se tarkoittaa, etteivät lentäjät voi nousta lentoon eivätkä laskeutua kyseisille kiitoteille. Joten, jotta eristäytyneelle kansalle voidaan tarjota kuljetuksia, lentäjät toimivat väärennetyillä lentosuunnitelmilla eli antavat väärän lähtö- tai laskeutumiskentän.
Tämä puolestaan vaikeuttaa kadonneen lentokoneen löytämistä.
Useimmat lentäjät pelkäävät puhua avoimesti tilanteesta, sillä he pelkäävät menettävänsä lisenssinsä, jos he kertovat lennonjohdolle lentävänsä kielletyllä alueella.
– Meidän täytyy lentää hiljaa, kytkemme välillä toisiotutkavastaimen, eli lentokoneen signaalilähettimen pois päältä, jolloin lennonjohto ja hallitus eivät todellakaan tiedä näistä lennoista. Niitä ei valvota, Paulo Nortes sanoo.
Amazonin yllä lentäminen erittäin vaarallista
– On olemassa muutamia lentoreittejä, jotka ovat kuin vuoristorata. Lentäjän täytyy olla tietoinen säästä ja välttää kovaa myrskyä, koska se leikkii koneellasi kuin se olisi paperilennokki, niin kuin se olisi lelu, Paulo sanoo.
Suuressa osassa Amazonia ei ole teitä ja jokilaivat ovat epäkäytännöllisiä. Tämän takia ”ilmataksit” ovat usein ainoa keino päästä sivistyksen pariin, vaikkakin erittäin kallis.
Brasilian ilmavoimat totesivat lausunnossaan, että he ovat suorittaneet haun kokonaispinta-alaltaan 12,550 neliökilometriltä, mikä vastaa noin 12 000 jalkapallokenttää. Yhteensä kyseiset ilma-alukset lensivät yli 20 000 kilometrin matkan etsien kadonnutta konetta. Se vastaa matkaa São Paulosta Tokioon, ilman merkkejä lentokoneesta.