Egyptin kansallisen turvallisuuden virasto käyttää sieppauksia, kidutusta ja tahdonvastaisia katoamisia toisinajattelijoiden ja hallinnon arvostelijoiden hiljentämiseen, kertoo ihmisoikeusjärjestö Amnesty International tuoreessa raportissaan.
Paikalliset kansalaisjärjestöt ovat arvioineet, että Egyptissä katoaa keskimäärin 3–4 ihmistä päivässä. Monia heistä pidetään kuukausia vankeudessa. Usein he ovat koko tämän ajan käsiraudoissa ja silmät sidottuina.
Tämä koskee etenkin opiskelijoita, poliittisia aktivisteja ja mielenosoittajia. Heidän joukossaan on ollut jopa 14-vuotiaita lapsia.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin raportin mukaan tahdonvastaisten katoamisten määrä on kasvanut ennennäkemättömällä tavalla sitten vuoden 2015 alun.
– Tahdonvastaisista katoamisista on tullut keskeinen keino, jolla Egyptin hallinto pyrkii hiljentämään arvostelijansa. Kuka tahansa, joka uskaltautuu avaamaan suunsa, on vaarassa. Terrorisminvastaisia toimia käytetään tekosyynä viranomaisia arvostelemaan uskaltautuneiden pidätyksille, kuulusteluille ja kidutukselle, Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Mikko Aarnio sanoo.
Tahdonvastaisten katoamisten määrä on kasvanut selvästi sen jälkeen, kun sisäministeri Magdy Abd el-Ghaffar aloitti tehtävässään maaliskuussa 2015.
Egyptin kansallisen turvallisuuden viraston tiloissa arvioidaan olevan vankeina satoja ihmisiä.
Lapsiakin kidutetaan
Tahdonvastaiset katoamiset saattavat uhrit alttiiksi kidutukselle ja muulle epäinhimilliselle kohtelulle.
Jopa lapsia painostetaan kiduttamalla. Amnestyn tiedossa on ainakin viisi lasta, jotka ovat joutuneet tahdonvastaisten katoamisten uhriksi. Heitä pidettiin turvallisuusjoukkojen vangitsemina pahimmillaan 50 päivää.
Yksi heistä oli 14-vuotias Mazen Mohamed Abdallah, jonka turvallisuusjoukot veivät syyskuussa 2015. Abdallahia raiskattiin toistuvasti puukepillä, jotta hänet saataisiin tunnustamaan väitettyjä rikoksia.
Amnestyn haastatteluaineistosta selviää, että kadonneita henkilöitä pidetään säilössä jopa seitsemän kuukautta. Heillä ei ole mahdollisuutta pitää yhteyttä ulkomaailmaan, omaisiinsa tai asianajajiinsa.
Säilössä kadonneita kuulusteltiin. Jopa seitsentuntisiksi venyneiden kuulusteluiden aikana heidät yritettiin saada tunnustamaan erilaisia rikoksia. Myöhemmin kiduttamalla saatuja "tunnustuksia" käytettiin todistusaineistona heitä vastaan oikeusprosessin aikana.
Suurin osa syyttömiä
Osa omaisista ilmoitti katoamisista sisäministeriölle tai julkiselle syyttäjälle, mutta suurimmassa osassa tapauksista ei aloitettu tutkintaa.
Muutamassa harvinaisessa tapauksessa tutkinta aloitettiin, mutta lopetettiin heti, kun kävi ilmi kadonneen olevan kansallisen turvallisuuden viraston hallussa.
Raportissaan Amnesty vaatii, että pidätetyiksi joutuneet saavat olla yhteydessä asianajajiinsa ja perheisiinsä. Ne, jotka on pidätetty, koska he ovat käyttäneet oikeuttaan osoittaa mieltään, on vapautettava välittömästi.