Kirjailija Anna-Leena Härkönen on valmistunut näyttelijäksi. Näyttelijäntyötä hänellä on nykyään kirjoittamista vähemmän ja Härkönen myöntää, että ensimmäiset kuvauspäivät ovat usein vaikeita.
Kiiltokuvia-uutuusdraamassa näyttelevä Anna-Leena Härkönen lienee tunnetumpi kirjailijana kuin näyttelijänä, mutta hän on opiskellut näyttelijäntyötä Teatterikorkeakoulussa asti 1980-luvulla.
Härkönen myöntää, että välillä opit unohtuvat. Jos näyttelemisestä on ollut paljon taukoa, kirjailija pänttää näyttelijäntyön oppaita ennen ensimmäistä kuvauspäivää.
– Ajattelen välillä ihan hermona, että miten tää nyt menikään. Joudun lukemaan teatterikoulussa annettuja oppaita ja palauttamaan mieleen ihan perusasiat, Härkönen tunnustaa.
Ensimmäisinä päivinä siirtyminen oman työhuoneen kirjoitusrauhasta keskelle kuvauspaikkaa on Härköselle pieni kulttuurisokki. Työyhteisön hyvät puolet löytyvät kuitenkin nopeasti.
– On aluksi outoa olla keskellä ihmisiä, kun on tottunut tekemään erakkona töitä. Ensimmäinen kuvauspäivähän on kaikille vaikea, mutta musta tuntuu, että varsinkin minulle, kun teen yksin töitä välillä pitkäänkin.
– Mutta se on ihan mahtavaa, kun siihen tottuu. On ihanaa, kun joku sanoo, mitä pitää tehdä. En ole itseni pomo, vaan ohjaaja kertoo, että pitää räpytellä vähemmän silmiä tai nostaa kättä jossain kohtaa.
Vaikka välillä kaipaisi ohjausta, kirjailijantyö on Härkösen mukaan näyttelemistä luovempaa, kun kaikesta voi päättää itse.
Siinä on toisaalta myös kääntöpuolensa. Jos jokin menee kirjoittaessa pieleen, siitä on vastuussa ainoastaan kirjailija.
– Jos tekee jonkun roolin, ei ikinä kanna yksin vastuuta eikä ole yksin tulitettavana, jos jokin menee pieleen. Ollaan myös siinä yhdessä.