Koulukiusaaminen jätti syvät arvet mikkeliläiseen Anna Milleriin. Lapsena koettu kiusaaminen vaikutti Millerin uran kehitykseen vielä aikuisiällä. Nyt 29-vuotias Miller kertoi oman tarinansa MTV Uutisille.
Alakouluiässä alkanut nälviminen saavutti huippunsa yläkoulun alkaessa, kun Miller käveli luokkaan ja kohtasi kokonaisen luokallisen ivallisia katseita.
– Ensimmäistä päivääni seitsemännellä luokalla en haluaisi ikinä kenenkään kokevan. Muistan kun astuin luokkaan, jossa aloitimme yläasteen.
– Tulin viimeisenä luokkahuoneeseen ja kaikki katsoivat minua vieroksuen ja nauraen. Olin aivan paniikissa, että mihin edes kehtaan mennä istumaan. Lopulta vain istuuduin johonkin ja muut siirtyivät kauemmas. Ne katseet ja naurut jäivät mieleen, Miller muistelee.
Nimittelyä ja syrjintää
Kiusaaminen jatkui koko yläkoulun ajan. Milleriä vieroksuttiin ja nimiteltiin. Hän sai muun muassa kuulla olevansa ruma ja "rutto".
– Olin todella hiljainen ja ujo nuori ja se teki minusta kiusaamiselle helpon kohteen. Syrjiminen ja naureskelu kolahti eniten.
Kun yläkouluun tuli uusia oppilaita, heitä "valistettiin" siitä, että Miller oli se, jota kiusataan.
– Kuulin kun heille briiffattiin että nämä kaksi (Miller ja hänen ystävänsä) ovat sitten sellaisia, joita kiusataan.
"Ei siitä voinut puhua"
Miller häpesi kiusaamista, eikä uskaltanut puhua siitä aikuisille. Hän päätyi vähättelemään kiusaamista jopa omille vanhemmilleen siinä pelossa, että nämä kertoisivat koulun henkilökunnalle ja kiusaaminen yltyisi entisestään.
– Ei siitä voinut puhua. Pelkäsin, että jos menen kuraattorille kertomaan, niin kiusaaminen vain pahenee. Se pelotti. Itkin itseni uneen iltaisin. Haudoin myös itsemurhaa. Vanhemmille kerroin, mutta kun he ehdottivat rehtorille soittamista, vähättelin asiaa ja sanoin, että antaa olla. He eivät varmaan ihan käsittäneet, miten pahaa kiusaamista se oli.
Miller uskoo, että moni nuori kärsii kiusaamisesta näinä päivinä ilman, että uskaltaa puhua siitä kenellekään. Hän kehottaa Facebookissa vanhempia kuulostelemaan lapsiaan ja ottamaan asian puheeksi, jos vähänkin tuntuu siltä, että lapsen mielen päällä on jotain.
– Haluan auttaa muita ja siksi kirjoitin asiasta. Halusin kertoa oman tarinani, että ihmiset käsittävät, miten rajua kiusaaminen voi olla ja sitä tapahtuu monissa paikoissa edelleen. Haudoin 13-vuotiaana itsemurhaa, enkä halua, että kukaan muu joutuisi sellaista kokemaan.
Miller keskeytti korkeakoulun vanhojen traumojen takia
Miller uskoo, että kiusaaminen voi jättää ihmiseen arvet pitkäksi aikaa. Hän itse päätyi keskeyttämään tradenomin opinnot aikuisiällä, kun lapsuuden kiusaamiskokemuksen muistot pyrkivät mieleen.
– Korkeakoulussa ei kiusattu, mutta luokalla oli noin 40 ihmistä ja esitelmiä täytyi pitää paljon luokan edessä. Se laukaisi muistot uudestaan ja ahdistuin todella paljon. Sitten tuli masennus ja jätin koulun kesken.
Millerille määrättiin masennuslääkitys. Hän ei mennyt terapiaan, mutta keskusteli asiasta ystäviensä kanssa.
– Käsittelin asiaa myös itsekseni, hän kertoo.
Kauaskantoiset seuraukset
Kouluun Miller ei kyennyt enää palaamaan. Hän siirtyi suoraan työelämään. Kiusaamisella oli kauaskantoiset vaikutukset hänen elämäänsä ja nyt hän haluaa lähettää terveiset sellaisille lapsille ja nuorille, joita kiusataan.
– Puhumisen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Se voi olla vaikeaa, mutta rohkeus olisi hyvä löytää itsestään, että uskaltaa kertoa kiusaamisesta. On raskasta käydä niitä asioita itsekseen läpi. Puhuminen olisi auttanut minuakin.
Millerin kävi lopulta hyvin.
– Elämä on nyt hyvällä mallilla ja minulla on hyvä vakituinen työ ja ystäviä. Olen päässyt kiusaamisesta yli. Siihen, että pääsin yli, vaikutti myös ystävien tuki. Vuosi vuodelta olen tullut vahvemmaksi.