Annan päälle syljettiin koulussa ja häntä hakattiin: "Tulee kyyneleet silmiin, kun muistelen, kuinka elämäniloinen tyttö olin ennen kuin se murennettiin"

Kiusaaminen tapahtuu yhä useammin netissä, jota kautta kiusaaminen saa valtavan yleisön heti.

– Nettiä on vaikea paeta. Ennen koulukiusaamisessa kiusaaminen jäi sinne kouluun, mutta sai sitten olla omissa oloissaan kotona. Mutta nyt saman asian joutuu kohtaamaan vielä vapaa-ajallakin.

Netin puolella tapahtuvasta kiusaamisesta ei koulussa automaattisesti tiedetä mitään. Vaikka kaikki lapset tietävät siitä, se ei välttämättä tule pitkään aikaan ilmi koulussa ja voi näin jatkua pitkäänkin. Psykologi Vesa​​​​​​​ Nevalaisen mukaan sosiaaliselle medialle on jo syntynyt vastavoima: kaikki nuoret eivät halua siellä olla ja painottavat mieluummin oikeita ihmissuhteita.

Ryssittely alkoi heti

Mutsi Puhuu -blogin kirjoittaja Anna* joutui venäläistaustansa vuoksi kiusatuksi heti ensimmäisellä luokalla. Anna osasi silloin vain pari sanaa suomea, eikä siksi kyennyt puolustautumaan kiusaajilta.

– Heti ensimmäisestä koulupäivästä alkaen minua alettiin päivittäin nimittelemään ryssäksi, jätettiin leikkien ulkopuolelle, tönittiin ja päälleni yritettiin sylkeä. Pari kertaa minua lyötiin vatsaan koulun pihalla toisen henkilön yllytyksestä. Kukaan ei halunnut olla ystäväni, varmaan myös pelon vuoksi siitä, että olisi voinut itsekin voinut joutua kiusaajien silmätikuksi, Anna kertoo.

Aikuiset eivät missään vaiheessa puuttuneet kiusaamiseen. Hän ei myöskään kertonut kiusaamisesta vanhemmilleen, sanoi vain, ettei hänellä ollut lainkaan koulukavereita.

– Näin myöhemmin ajateltuna uskon vahvasti, että osa opettajista oli tietoisia kiusaamisestani, mutta jostain syystä siihen ei puututtu. Jo pelkästään koulun piha oli valvovan silmän alla ja sen verran pieni, että aikuisen olisi pitänyt seistä silmät kiinni, ettei kiusaamista olisi nähnyt.

Lue myös: Lähes tuhannella 4.– ja 5.–luokkalaisella ei ole yhtään hyvää kaveria – "Yksinäisyyden kokemuksella on hyvin vakavia vaikutuksia mielenterveyteen"

Esimerkin voima on valtava

Vanhempien kannattaa miettiä, millaista esimerkkiä he näyttävät lapsille.

– Jos aikuiset ovat ilkeitä toisille, lapset ajattelevat, että on ihan sallittua olla ilkeä ja tämä on tapa menestyä maailmassa. Kyllä esimerkin voima on tässä hyvin vahva, huomauttaa Nevalainen.

– Nyt kun olen itse äiti, olen todella huolestunut nykypäivän kiusaamisesta ja siitä, kuinka pitkälle se välillä menee. Virtuaalimaailmassa kiusaaminen on vieläkin helpompaa ja sitä on vaikeampaa valvoa. Nykyisin kiusatuksi voi tulla monestakin syystä ja uskon, että todennäköisyys joutua kiusatuksi on paljon korkeampi kuin omassa lapsuudessani, Anna sanoo.

Anna aikoo huolehtia, että hänen omat lapsensa tietävät, ettei ketään kiusata.

– Kun omat lapseni menevät kouluun, aion tehdä kaikkeni, että saan tiedon mahdollisesta kiusaamisesta ajoissa, puutun siihen herkästi ja ennen kaikkea opetan sen, että toisten kiusaaminen ei ole sallittua.

Julkisuudessa on puhuttu siitä, pitäisikö koulukiusaamisen sijasta puhua kouluväkivallasta. Nevalainen ei lämpene ajatukselle.

– Väkivalta voi olla täysin yksittäinen tapaus, kun kiusaaminen taas on toistuvaa toimintaa. Jos joku vetää toista kerran kuonoon, se ei ole vielä kiusaamista. Mutta kiusaaminen on usein myös rikos, Nevalainen huomauttaa.

Kannattaako antaa anteeksi?

Annan ollessa lukiossa hän sai yllättävän yhteydenoton pahimmalta kiusaajaltaan netin kautta.

– Hän lähestyi minua kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut kysellen kuulumisiani. Hän oli juuri se, joka yllytti muita kiusaamaan minua ja sylkemään päälleni pihalla. Yhteydenoton seurauksena kaikki se pahuus ja ikävät muistot vyöryivät mieleeni. Olin häkeltynyt siitä, että hän kehtasi lähestyä minua niin kevyesti. Ilmoitin hänelle, ettei minulla ole hänelle mitään asiaa, Anna sanoo.

– En ole antanut hänelle anteeksi, sillä hän ei varsinaisesti aitoa anteeksipyyntöä esittänyt. Se vaatisi syvempää asian käsittelyä, että voisin harkita antavani hänelle ja muille kiusaajilleni anteeksi. Olen toki päässyt yli tapahtuneesta, enkä enää koe asiasta samanlaista vihaa ja katkeruutta, jota jossain vaiheessa tunsin. Olenkin vasta aikuisiällä osannut käsitellä kokemuksiani ja analysoida niitä niin, että olen päässyt niistä yli.

Nevalainen kertoo, että on paljon ihmisiä, joita on kiusattu niin paljon, etteivät he unohda tai anna ikinä sitä anteeksi.

– Jos sanoo, että annan anteeksi, mutta asia vaivaa edelleen ja aiheuttaa edelleen huonoa oloa, niin ei se anteeksiantaminen ole silloin mitään auttanut.

Anteeksiannossa oleellista on, että kiusattu eheytyy ja pystyy elämään normaalia ja hyvää elämää. Nevalaisen mielestä on hienoa, jos pystyy antamaan anteeksi. Mutta silloin asia pitää olla itsellä käsiteltynä.

Siperia opettaa

Isolla osalla kiusaajista on empatiakyvyn puutetta.

– Kun kiusaajia jututtaa, heidän on selvästi vaikea ymmärtää, että ilkeily tuntuu toisesta pahalta. Empatia vaatii kasvamista ja kypsymistä. Joskus vastoinkäymiset kasvattavat, joten sanoisin kyllä, että Siperia opettaa, Nevalainen sanoo.

– On sellaisia työpaikkoja, joissa menestyäkseen pitää olla valmis tallaamaan toisen etuja. Ongelmana asiassa on se, että menetetään hyviä kykyjä. Se, joka siinä on tallottu, voisi olla paljon fiksumpi ja hän voisi olla hyödyllisempi työyhteisölle, kuin se, joka on halunnut niin kovasti edetä, että on käyttänyt kyynärpäätekniikkaa. On hyvä pohtia, onko meillä sellainen yhteiskunta, että jos siinä haluaa menestyä, niin pitää olla kylmä ja manipuloiva toisia kohtaan.

LUE MYÖS:  Koulut alkoivat, kiusaaminen jatkuu – piinaan puuttuminen voi pelastaa elämän, toimi näin

Kiusaaminen vaikuttaa aikuisenakin

Anna kertoo, että lapsena ulkopuolelle jääminen vaikuttaa vielä aikuisenakin.

– Minulla on aikuisikään asti ollut läsnä pelko siitä, ettei minuun haluta tutustua tai ei haluta olla ystäviäni, koska olen muualta. Myös itsetuntoni on vajavainen kiusaamisen myötä. Vaikka kiusaaminen kestikin suht lyhyen ajan, jätti se silti isot arvet ja muistot.

– Vielä nyt 31-vuotiaana tulee kyyneleet silmiin, kun muistelen sitä kaikkea kohtelua ja sitä, millainen viaton elämäniloinen tyttö olin silloin, kunnes se murennettiin pikkuhiljaa päivä päivältä. En tajunnut lainkaan, mitä pahaa olin tehnyt ansaitakseni sellaista kohtelua.

*Nimi muutettu

LUE MYÖS:  Vuosikausia kiusaamisesta kärsineen Sarin, 34, lapset kokivat saman karmean kohtalon – "Mikään ei auta"

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit.