Auttavaisia, ystävällisiä ja lämminsydämisiä ihmisiä on olemassa! Tämän sai todistaa Espoossa asuva Anneli Helala, joka lähti viime perjantaina pahaa aavistamatta hoitamaan aivan normaaleja, arkisia asioitaan Espoossa.
Ruokakaupan kassajonoon päästyään Anneli Helalalla alkoi silmissä sumeta ja olo oli veren sokeriarvojen laskun takia muutenkin heikko.
– Kun pääsin maksamaan ostoksiani, aloin tuntea että nyt pimenee. Yritin sanoa jotakin, mutta suuni alkoi vain sammaltaa ja puheesta ei tullut mitään. Lähdin kävelemään lähellä sijaitsevalle penkille, Helala kertaa perjantain 13:nnen päivän tapahtumia MTV Uutisille.
– Ajattelin siinä itsekseni, ettei tämä voi olla mitään muuta kuin että veren sokeriarvoni on laskenut liian alas. Aloin välittömästi kaivaa laukustani glukoositabletteja, Helala muistelee.
Ystävällinen nainen istui viereeni
Samassa Helala kuuli, että tuntematon nainen huuteli hänen peräänsä ja kertoi keräävänsä Helalan ostokset. Helala oli jo ehtinyt maksaa ostoksensa.
– Sitten se ystävällinen nainen tuli ostosten kanssa luokseni ja istui viereeni. Kesti melkein 15 minuuttia ennen kuin pystyin puhumaan naiselle mitään. Hän kuitenkin istui sinnikkäästi vieressäni koko ajan. Lopulta, kun vointini alkoi heiman parantua ja käsistäni loppui tärinä, aloimme myös jutella.
Noin 50-vuotias ostokset tuonut nainen sanoi Helalan iloksi, ettei hänellä ollut mitään kiirettä mihinkään.
Naiset lähtivät yhdessä kävelemään taksille, ja tuntematon lupasi saattaa sairauskohtauksesta säikähtäneen Helalan vieläpä kotiovelle asti.
– Hän oli todella ystävällinen ja se oli häneltä upea teko, sillä minua pelotti aivan hirveästi vieläkin.
65-vuotias Helala on jakanut tapahtuneesta tekemänsä päivityksen myös Facebookissa Espoon puskaradiossa, jossa julkaisu on kerännyt jo yli pari tuhatta tykkäystä ja runsaasti kommentteja.
Lopulta vielä kahviteltiin yhdessä
Ystävällinen nainen auttoi rollaattorilla kulkeneen Helalan kotiin sisälle asti ja lopulta he vielä kahvittelivatkin yhdessä.
– Oli kyllä ihan superystävällinen ihminen, Helala ihmettelee vieläkin.
Naisten tapaamista voi sanoa suureksi sattumaksi: Helalan auttaja ei kertomansa mukaan juuri koskaan käy Espoontorilla, eikä edes asu lähistöllä.
Tapaaminen oli naisille kuitenkin sen verran piristävä kokemus, että lopulta päätettiin vaihtaa yhteystietoja.
– Siinä kun juteltiin, olimme vähän sitä mieltä, että hän voi joskus tulla auttamaan minua vaikkapa kauppa-asioilla, Helala iloitsee uudesta tuttavuudesta.