Kätilön ohjaaja Antti Jokinen kertoo, että kolme vuotta kestänyt projekti oli pahimmillaan erittäin rankka.
Ohjaaja Antti Jokinen kertoo, että Kätilön jälkeen hänen elokuvissaan 1940-luku on hetkeksi aikaa käsitelty. Kuvaukset olivat pahimmillaan rankat, hauskimmillaan taas iloa riitti.
– Syyskuun puolivälissä julkistetaan seuraava projektini. Sen verran voin sanoa, että 1940-luku on nyt käsitelty.
– Välillä tuntui niin rankalta, etten jaksanut nousta seisomaan ja hengitys salpaantui. Välillä taas pelkästään nauroin ja iloitsin. Lopputulos oli varmaan se, että kyseessä oli normaali elokuvantekoprosessi.
Elokuvan ensi-ilta ei jännitä Jokista. Enemmän miestä jännittää se, kerääkö elokuva katsojia.
– Elokuvan tekeminen on niin absurdia, kokonaisvaltaista. Nyt kun olemme kiertäneet porukalla maata pressinäytöksissä, tuntuu että kyllähän me helvetin onnekkaita olemme, kun saamme tehdä elokuvia. Muut ovat ekonomeja.
Mikä oli hienoin hetki Kätilö-projektin aikana?
– Kuvauksissa oli jopa vähän pelottavia hetkiä. Jäämeren rannalla kuvasimme hyytävässä, –1-asteisessa vedessä, jopa vaarallisissa olosuhteissa. Kuitenkin ympärillä oli aamuruskon hetkinä kaunista.
– Niiden kuvausten jälkeen korkkasimme Jaloviina-pullot. Silloin tuli kollektiivinen tunne, että hitto, tämä on hienoa.