Puolueiden kisa eduskuntavaalien voitosta on pian ohi. Vai onko niin, että voittaja on jo selvä ja kisa käydään muista sijoista? Sen sunnuntai-ilta näyttää.
Moni on jo velvollisuutensa täyttänyt ja oikeutensa käyttänyt. Toisaalta moni epävarma äänestäjä vielä miettii. Tärkeintä on, että käy äänestämässä ja siihen on siis mahdollisuus vielä varsinaisena äänestyspäivänä sunnuntaina.
Antoipa äänensä kenelle ehdokkaalle tai mille puolueelle tahansa, mikään ei muutu yhdessä yössä. On vaalien jälkeen muodostettava hallitus minkä värinen tahansa, se aloittaa työnsä erittäin vaikeassa tilanteessa. Talouskasvu on tuskallisen hidasta, julkinen velka kasvaa ja työttömyys pysyy korkealla.
Ilma on sakeana hyviä neuvoja Suomi-laivan uudeksi kurssiksi. Moni uskoo, että talouden uusi nousu löytyy työelämän väitettyjä jäykkyyksiä purkamalla ja joustoja lisäämällä. Tämä tarkoittaa selkokielellä sitä, että jäykkyydet poistetaan työntekijän oikeudellista asemaa heikentämällä ja joustoja lisätään työntekijän selkänahkaa venyttämällä. - Vai onko joku kuullut esitettävän joustojen lisäämistä työnantajapuolella esimerkiksi yritysten kilpailuaseman parantamiseksi?
Miksi kukaan ei kysy, tekevätkö suomalaiset yritykset oikeita tuotteita ja markkinoivatko ne tuotteitaan tehokkaasti? Kukaan ei pohdi sitä, miksi tuotteemme eivät käy kaupaksi, vaikka valuuttamme arvo on merkittävästi pudonnut, korot ovat ennätyksellisen alhaalla ja energian hinta halventunut. Eivät Suomen viime vuosien palkkaratkaisutkaan ole erityisen kalliita olleet, jos vertaa muiden maiden kehitykseen.
Elinkeinoelämä löytää huonon kannattavuutensa syyksi kerta toisensa jälkeen liian suuren julkisen sektorin, jäykät ja joustamattomat työmarkkinat sekä liian korkeat palkat. Peiliin tuntuu olevan vaikea katsoa.
Elinkeinoelämän kannanotot ja kapitalismin koskemattomuus ovat yhteiskunnassamme eräänlainen tabu. Jos esimerkiksi historiansa parasta tulosta takova pankki- tai vakuutusyhtiö ilmoittaa ennätysmäisen tuloksen julkistamisen jälkeen vähentävänsä satoja ihmisiä perusteluna varautuminen alan tuleviin muutoksiin, arvostelijoita syytetään kateellisiksi ja liike-elämän lainalaisuuksia ymmärtämättömiksi.
Kun palkansaajapuoli varautuu tulevaan ja pyrkii globalisoituvassa maailmassa ja työelämässä turvaamaan omat toimintaedellytyksensä – palkat ja muut palvelusuhteen ehdot – työntekijöitä pidetään ahneina ja liittojohtajia suorastaan mafiosoina.
Esimerkkinä tästä palaan valtakunnansovittelijan johdolla ratkenneeseen jäänmurtajalakkoon. Osapuolet olivat ennen lakkoa neuvotelleet tuloksetta neljä kuukautta, sovittelijan johdolla sopua haettiin vajaa seitsemän viikkoa ja lakkoa kesti noin kaksi viikkoa ennen kuin kiista ratkesi – ilman tukilakkoja.
Kaikissa työriidoissa ja tässäkin on kaksi osapuolta. Kyseessä oli laillinen työtaistelu ja myös suunnitellut tukitoimet olivat laillisia.
Arvostelijat pitivät noin parin sadan työntekijän lakolla ajamien tavoitteiden tukemista suhteettomana. Toisaalta lakon puolustajat pitivät yhden yrityksen työnantajaliiton peräänantamattomuutta suhteettomana.
Niin tai näin, surkuhupaisalta tuntui elinkeinoelämän ja yritysmaailman johtohenkilöiden julkisuuteen saattama ”aito” huoli siitä, pääsevätkö suomalaiset pääsiäisristeilyille ja lapset pallomereen. Samanaikaisesti johtajat itse istuvat viettämässä pääsiäistä Nizzan tai muun Välimeren kaupungin aurinkoisella rantabulevardilla suomalaisen palkansaajan ymmärtämättömyyttä ihmetellen.
Maahan ollaan puuhaamassa laajaa yhteiskuntasopimusta, johon kaikki osapuolet sitoutuisivat ja jolla maan asiat laitettaisiin kuntoon. On suoraan sanottava, että yhteiskuntasopimus, joka pitää sisällään palkansaajan ostovoiman heikentymiseen johtavat palkankorotukset, työelämän jäykkyyksien purkamisen ja joustojen lisäämisen työntekijän oikeudellista asemaa polkemalla ilman, että yrityksille asetetaan mitään vaatimuksia, tuskin syntyy palkansaajien myötävaikutuksella.
Palkansaajapuolella on vielä hyvässä muistissa tällä vaalikaudella toteutettu yhteisöveroalennus. Sen piti lisätä investointeja ja tuoda lisätuloja valtion kassaan dynaamisten vaikutusten kautta. Tosiasiassa investointien määrä on lisääntynyt odotettua huomattavasti vähemmän ja verotulot vieläkin vähemmän. Yhtiön omistajilleen maksamat osingot ovat rajusti kasvaneet. Dynaamiset vaikutukset ovat siis siirtyneet omistajien pussiin.
Jos mahdollisella yhteiskuntasopimuksella uudistetaan työelämää, siihen on sisällyttävä työntekijöiden työsuhde- ja muutosturvan parantaminen. Kun hyvää tulosta ja voittoa tekevät yhtiöt irtisanovat henkilöstöään tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin vedoten, on ymmärrettävää ja luonnollista, että työntekijäpuolella vaaditaan työsuhde- ja muutosturvan parantamista.
On tärkeää pitää mielessä, että työttömyysturvajärjestelmä ja irtisanomissuoja ovat kytkyssä toisiinsa. Hyvä työttömyysturva mahdollistaa jouston työmarkkinoilla.
Jos haluat vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen, käytä kansalaisoikeuttasi ja äänestä.