Kaivonkansien outo kaupunkisuunnittelu hämmentää pyöräilijöitä – asiantuntija: Voivat aiheuttaa vaaratilanteita

Helsingissä pyöräteillä ajokokemusta saattavat haitata ajoväylällä sijaitsevien kaivojen kannet. 

Helsingin kaupungin katusuunnittelun projektipäällikkö Jari Hurskainen kertoo ongelman olevan tiedostettu. 

– Kyllä asiaan on meilläkin kiinnitetty huomiota ja viime vuosina olemme saaneet ohjeistuksiinkin kirjattua asiasta. 

Kaupungin ohjeistuksen mukaan kaikkien kunnallisteknisten kaivojen sijoittamista pyöräteille ja pyöräkaistoille tulee lähtökohtaisesti välttää. 

Ohjeistus ei koske pyöräteiden kuivatuskaivoja, jotka pyritään toteuttamaan joko reunakivilinjaan upotetulla kitakansikaivolla tai pyörätiekansistolla, jotka ovat kooltaan noin kolmekymmentä kertaa kolmekymmentä senttimetriä. 

– Siinä pienellä koolla pyritään saamaan kaivo pois pyöräilijän ajolinjalta. 

Maanalainen palapeli

Ohjeistuksen mukaan välttämättömästi pyörätielle tai -kaistoille sijoittuvat kaivot tulee rakentaa mahdollisimman kauas pyöräilijöiden ajolinjasta asentamalla ne esimerkiksi kaksisuuntaisella pyörätiellä keskiviivan kohtaan ja pyöräkaistoilla pois ajolinjalta kaistan viereen. 

Kaivojen sijoittamisessa täytyy ottaa huomioon myös maanalainen infra. 

– Kadunkäyttäjällehän näkyy vain se, mitä pinnalla on, Hurskainen toteaa. 

– Siellä on aikamoinen palapeli maan alla, jota pitää yrittää suitsia mahdollisimman hyvään muottiin, että se saadaan toiminnallisuuksiltaan kuntoon ja lopputuote palvelee tarkoitustaan. 

Yllä mainitut ohjeistukset on kirjattu Helsingin kaupungin katusuunnittelun ohjeisiin noin kolme vuotta sitten, joten ne eivät välttämättä ole vielä olleet käytössä kaikissa toteutuvissa katuhankkeissa. 

– Ne ovat todella pitkiä projekteja. Suunnitelmat mitä nyt rakentuu, on voitu suunnitella jo viisi vuotta sitten. 

Urakoitsijat saattavat tehdä luovia ratkaisuja

Katusuunnittelun ohjaus tapahtuu Helsingin kaupungin liikenne- ja katusuunnittelun palvelussa, jossa siitä ovat vastuussa projektipäälliköt. Suunnittelun hoitavat konsultit. 

Hurskaisen mukaan ottaa oman aikansa, että suunnitteluorganisaatiossa kaikki omaksuvat ohjeet ja muistavat suunnitella niiden mukaan. 

– Konsultit tekevät paljon töitä myös kuntiin, joissa on erilaisia ohjeistuksia, mitä meillä Helsingissä. Jos joku tulee Espoosta tänne suunnittelemaan katuja, niin nämä ohjeet voivat tulla uutena asiana. 

Myös suunnitelman toteuttavalla urakoitsijalla on suuri vaikutus lopputulokseen.

– Työmaalla urakoitsija saattaa tehdä vielä jotain omia ratkaisujaan, jos siellä tulee ongelmatilanne vastaan. 

Jos kaivon kohtaa ei pystytä toteuttamaan kuin alkuperäisissä suunnitelmissa, pitäisi urakoitsijan laaditun ohjeistuksen mukaan yhteydessä suunnittelijaan. 

Hurskainen kuitenkin toteaa, ettei ”kaikki aina mene sukkana sisään”. 

Kaivonkansi voi aiheuttaa vaaratilanteita

Kaivonkannen tulisi olla samassa tasossa asfaltin kanssa, mutta ajan kuluessa eroa kuitenkin tulee muun muassa maan routaisuuden ja elämisen myötä. 

– Kyllä pyöräilijä lähtee kiertämään kaivonkannen, vaikka se olisi samassa tasossakin, koska se saattaa olla hieman täräyttävä. 

 Väistöliikkeen myötä ajolinja muuttuu yllätykselliseksi, josta voi aiheutua vaaratilanteita muiden väylän käyttäjien kanssa. 

Myös kaivonkannen yli ajaminen voi aiheuttaa tasapainon horjumista, josta syntyy kaatumisriski. 

– Pyöräilijän pitäisi pystyä koko ajan havainnoimaan ympärillä olevaa liikennettä, eikä ajopinnan tasaisuutta, Hurskainen sanoo. 

Hurskaisen mukaan asia on kuitenkin myös asennekysymys, eivätkä kaikki ymmärrä miksi pyörällä ei voisi kaivonkannen yli ajaa. 

– Siinä on hyvä muistaa se, että pyörässähän ei ole jousituksia ja renkaat voi olla hyvinkin kapeita. Pyöräilyn mielekkyys lähtee tasaisesta ajopinnasta, niin sillä on iso merkitys, että kaivot on sijoitettu oikein. 

Lue myös: Pyöräilyaktiiveilla on yksi tärkeä viesti liikenteen sujuvoittamiseksi

”Mikä saatana?” – Kauris juoksi Teron pyörää päin