Asianajajaliitto esittää, että oikeusministeriö selvittäisi oikeusavun uudistamista. Liiton mukaan valtion oikeusaputoimistot vääristävät markkinoita myymällä keskituloisille asiakkailleen asianajopalveluita yksityisiä halvemmalla hinnalla.
Liiton selvityksen mukaan näyttää siltä, että valtion tuottama oikeusapu maksaa veronmaksajille 140–200 euroa tunnilta laskutavasta riippuen. Ministeriön arvio oikeusavun kustannuksista on noin 111 euroa tunti.
Jos Asianajajaliiton luvut pitävät paikkansa, valtio voi myydä oikeusapua asiakkaille jopa alle omakustannehintaan.
– Heiltä pitäisi veloittaa yksityisten markkinoiden käypä hinta, joka on keskimäärin tässä maassa 200 euroa tunti ilman arvonlisäveroa. Yleensä oikeusaputoimistot veloittavat vähemmän, Asianajajajaliiton puheenjohtaja Jarkko Ruohola sanoo.
Oikeusministeriön oikeusapu- ja ulosottoyksikön päällikkö Merja Muilu kiistää liiton väitteen.
– Kun viimeksi toimistojen kanssa käytiin tätä läpi niin laskutus vaihteli siinä 180–200 euron välillä ilman arvonlisäveroa. Joissain saattoi olla enemmän ja joissain vähemmän. Tarkan tiedon saa tietenkin jokaisesta toimistosta, Muilu sanoo.
Laissa säädetään, että oikeusaputoimistoilla on velvollisuus veloittaa markkinahinta asiakkailta, jotka maksavat itse kustannuksensa.
– Tätä on tulosohjauksessa seurattu useina vuosina. Ministeriön käsitys on se, että alihintaa ei noin yleisellä tasolla veloiteta, Muilu sanoo.
Oikeusapuunkin sote-uudistus?
Asianajajaliitto vaatii oikeusministeriötä selvittämään samalla, voisiko oikeusapujärjestelmäänkin tehdä eräänlaisen sote-uudistuksen. Tällä hetkellä niin sanotuissa oikeudenkäyntiasioissa vähävarainen oikeusavun asiakas voi ostaa palvelunsa valtion rahalla myös yksityiseltä asianajotoimistolta. Tällöin valtio maksaa yksityiselle asianajajalle 110 euroa tunnilta.
Kun tätä vertaa liiton lukuihin julkisen oikeusavun kustannuksista, näyttää Ruoholan mukaan siltä, että yksityinen puoli tulisi valtiolle halvemmaksi. Niinpä liitto ehdottaakin, että vastaava valinnanvapaus ulotettaisiin myös niihin, joilla on jokin sellainen oikeudellinen ongelma, joka ei vaadi oikeudenkäyntiä. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta, joihin ei tällä hetkellä saa yksityistä asianajajaa valtion rahalla.
– Meidän mielestämme olisi kustannustehokkaampaa, että ihminen voisi tällaisissakin asioissa valita yksityisen asianajajan valtion tuella, samalla tällainen uudistus voisi parantaa palveluita esimerkiksi haja-asutusalueilla, koska asianajotoimistoja on huomattavasti useammilla paikkakunnilla kuin oikeusaputoimistojen toimipaikkoja, Ruohola sanoo.
Ministeriön Muilun mielestä liiton laskelmat on tehty väärin.
– Siinä on valitettavasti meidän mielestämme epätarkkuutta. Laskelma perustuu osin virheelliseen tietoon. Teimme myös ministeriössä karkean laskelman. Arviomme mukaan kustannuksemme ovat noin 111 euroa tunnilta, Muilu sanoo.
Ruoholan mukaan valinnanvapauden tuominen myös tällaisiin palveluihin purkaisi oikeusaputoimistojen pitkiä jonoja, mikä palvelisi asiakkaita.
Muilu kertoo, että jonot vaihtelevat paikkakunnittain viikosta kahteen kolmeen viikkoon.
– Siitä voi kukin ajatella itse, onko se liikaa. Pidän hyvänä, että tästä keskustellaan, mutta oikeudenkäyntiasioissahan valinnanvapaus on ollut jo vuosikymmeniä.