Apollo-lennoista muistetaan merkkipäivänä astronauttien selviytyminen Kuuhun ja takaisin, historialliset ensimmäiset askeleet Kuun kamaralla sekä satojen tuhansien ihmisten yhteisponnistus kaiken sen mahdollistamiseksi. Mutta astronautit jättivät jälkeensä Kuuhun muutakin kuin Amerikan lipun – nimittäin kasan kasan romua ja omat jätöksensä.
Kuussa makaa tiettävästi lähes sata pussia, tarkalleen 96 kappaletta, astronauttien käytettyjä vaippoja ja oksennuspusseja. Säästääkseen polttoainetta astronautit jättivät turhan painolastin jälkeensä paluumatkalla kotiplaneetalle.
Saman kohtalon kokivat monet hygieniatarvikkeet, tyhjentyneet ruokapurkit ja turhiksi jääneet kamerat.
Sen lisäksi Kuun pinnalle on hylätty joukko kuumönkijöitä ja muita tutkimuslaitteita, jotka ovat kulkeutuneet lähinaapuriimme astronauttien ja miehittämättömien kuulentojen mukana.
Maan lisäksi ihmiset ovat onnistuneet roskaamaan jo avaruudessakin.
Mitä eloperäiselle ainekselle käy Kuussa?
Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori Minna Palmroth vahvistaa, että Kuun pinnalta löytyy ties mitä romusta astronauttien jätöksiin. Hänen mukaansa jotkut pitävät jätteitä jopa mielenkiintoisena tutkimuskohteena.
Astronauttien jätökset voisivat antaa tietoa siitä, miten eloperäisille ainekselle käy Kuussa, missä lämpötilat vaihtelevat yli sata astetta plussan ja nollan molemmin puolin ja UV- ja taustasäteily on kovaa puuttuvan ilmakehän takia.
Joidenkin tutkijoiden mukaan Kuuhun kannattaisi palata jo pelkästään hakemaan nämä ainutlaatuiset tutkimuskohteet takaisin.
Kuun jäteongelma on kuitenkin pieni avaruuden mittakaavassa, Palmroth sanoo.
Romut ruuhkauttavat kiertoradan moottoritiet
Ihmisen kannalta suurin pulma on Palmrothin mukaan Maan kiertoradalla matkaavan romun ja satelliittien määrä, joka kasvaa kovaa vauhtia satelliittien hyötykäytön lisääntyessä.
Esimerkiksi kartta- ja sääpalveluihin käytettävät satelliitit kiertävät Maata eri ratoja pitkin. Palmroth vertaa näitä ratoja moottoriteihin, joilla satelliitit ovat vaarassa törmätä tiellä olevaan romuun tai muihin satelliitteihin.
– Osa radoista on jo niin täynnä, että toisten satelliittien täytyy tehdä väistyöliikkeitä. Siihen menee polttoaineita eli toisin sanottuna se maksaa rahaa, Palmroth sanoo.
Kuulennoistakin jäi romua avaruuteen
Myös historialliset kuulennot ovat todennäköisesti jättäneet jälkeensä romua kiertoradallemme.
Kun Neil Armstrong ja muut Apollo-astronautit ammuttiin raketilla kohti Kuuta, tarvittiin vauhditusta kantoraketista. Kantoraketeissa on useita osia, jotka antavat matkalaisille vauhtia eri vaiheissa.
Apollo 11 -lennolla kantoraketissa oli kolme vaihetta. Kaksi niistä nosti aluksen Maan ilmakehän yläpuolella ja tippui mereen, mutta kolmas sinkautti astronautit kohti Kuuta vasta sen jälkeen. Tuo kantoraketin kolmas pala jäi luultavasti kiertämään planeettaa.
Tänä päivänä tuo palanen voi teoriassa heikentää navigointia jossain päin maailmaa, jos käytössä oleva navigaatiosatelliitti sattuu törmäämään siihen. Palmrothin mukaan kiertoradan valtateillä tapahtuu viikoittain arviolta 19 000 läheltä piti -tilannetta, kun sekä käytössä olevien että vanhentuneiden satelliittien määrä kasvaa. Ne uhkaavat jokapäiväisiä palveluita myös Suomessa.
Suomellakin jo viisi satelliittia
Vielä muutama vuosikymmen sitten satelliitteja lähetettiin avaruuteen 100 vuodessa, mutta nyt määrä on jo Palmrothin mukaan yli kolminkertaistunut. Satelliitteja ei valmistella enää yhtä pitkään, vaan niitä kootaan aiempaa edullisemmista raaka-aineista.
– Suomellakin on nyt jo viisi satelliittia, kun vielä muutama vuosi sitten ei ollut yhtään, Palmroth sanoo.
Palmroth huomauttaa, että nyt puhutaan jo internetinkin viemisestä avaruuteen.
"Romumäärä räjähtää käsiin"
Suomi on Palmrothin johdolla etunenässä ratkomassa Maan kiertoradan ruuhkaongelmaa.
Palmrothin mukaan vanhaan avaruusromuun, kuten Apollo-lentojen kantoraketteihin tai kylmän sodan aikaan lähetettyihin satelliitteihin, on vaikea päästä käsiksi. Sen sijaan nyt syntyvän romun määrään voidaan vaikuttaa.
– Yksinkertainen keino on estää romun syntyminen, Palmroth toteaa.
Niin voidaan tehdä esimerkiksi kutsumalla käytöstä poistuvat satelliitit takaisin maahan, jolloin ne eivät jää ajelehtimaan turhaan kiertoradalle. Toiseksi satelliittien säteilynkestävyyttä voidaan parantaa ja samalla pidentää niiden käyttöikää. Näitä ongelmia Palmrothin johtama tutkimusryhmä parhaillaan ratkoo.
– Tulemme juuri ja juuri toimeen nykyisen romumäärän kanssa. Mutta jos satelliitteja lähetetään yhtä paljon kuin nyt tai vauhti kiihtyy eikä satelliitteja kutsuta takaisin mission päätyttyä, romuongelma räjähtää käsiin, Palmroth sanoo.