Atlantin yli soutava Jari videoi kohtaamisensa pallopäävalaiden kanssa – "Ihan mieletön kokemus"

Joitakin päiviä sitten Jari Saario koki harvinaislaatuisen hetken.

– Oli ihan tyyni päivä. Kuulin ympärilläni tosi paljon valaiden hengitysääniä. Olen yleensä kuullut niitä paljon öisin, kun valaat nukkuvat pinnalla. Mietin, miten pääsisin valaiden lähelle, kun vesi kantaa niin hyvin ääniä, että ne tulevat tosi kaukaa. Ajattelin, että musiikki voisi houkutella ne lähemmäs, joten laitoin Käärijän Cha Cha Cha’n soimaan, Saario kertoo.

Lue myös: Atlantin ylittäminen soutamalla yhteen suuntaan ei riitä Jari Saariolle – yksinsoutuprojetkin toista osaa “ei takuulla ole kukaan tehnyt ennen”

Äänet alkoivat kuulua lähempää. Pian Saario näki noin 500 metrin päässä evän, ja sitten toisen. Hän sammutti musiikin ja tähysti, mihin suuntaan valaat kulkevat.

– Tiesin, että minun pitää päästä parven etupuolelle. Soudin kuin hullu. Tuntui, että airot menevät poikki, Saario kuvailee.

Päästyään parisataa metriä parven edelle hän alkoi soutamalla ja huopaamalla hakea juuri oikeaa kohtaa merinisäkkäiden kohtaamiseen. Kun parvi oli noin 30 metrin päässä, Saario nosti airot ylös ja laittoi kameran päälle.

– Valaat puhaltelivat ympärillä, sukelsivat veneen ali ja nousivat vielä kerran ylös. Sen jälkeen ne eivät enää tulleet pintaan. Ehkä ne näkivät, että tein kahden tunnin soutupuristuksen heidän takiaan ja pitivät siksi pikkunäytöksen.

Saario arvelee parvessa olleen kuudesta seitsemään valasta. Saario piti eläimiä miekkavalaina, mutta muun muassa merinisäkästutkimukseen keskittynyt erityisasiantuntija Olli Loisa Turun ammattikorkeakoulusta vahvisti MTV:lle tämän jutun julkaisun jälkeen, että yksilöt olivat pallopäävalaita.

Kohtaaminen ei pelottanut Saariota.

– Olen toiminut 25 vuotta palomiehenä ja ollut aina hyvä eläinten kanssa. Tiesin, mitä hain ja minne piti mennä, etteivät ne lähtisi sukeltamaan pakosalle. Se on sama kuin jos menisi hevosen lähelle ja rauhoittelisi sitä.

– Minusta tuntuu, että minulla on jonkinlainen yhteys eläimiin. Ne tietävät, että en ikinä tekisi niille mitään pahaa eivätkä nekään halua tehdä minulle pahaa. Teki päin vastoin mieli hypätä veteen ja ottaa selfie, mutta ehkä järkevämpi, ettei, Saario kertoo.

Ylilento Kanadan kuninkaallisilta ilmavoimilta

Kohtaamisen jälkeen Saario käänsi kurssin takaisin omalle reitilleen.

– Se oli sellainen kahden tunnin pikkukeikka, mutta itselleni ihan mieletön kokemus. 

Saario aloitti matkansa kesäkuun 22. päivänä Kanadan Newfoundlandista ja oli tiistaina päivällä 1 540 kilometrin päässä lähtöpaikastaan. Kokonaisuudessaan matkaa oli kuitenkin kertynyt jo 2 200 kilometriä, sillä noin 660 kilometriä oli mennyt "hukkaan" vastatuulien ja muiden vastoinkäymisten takia. 

Valaat eivät ole ainoa luonnonihme, jota Saario on matkallaan todistanut.

– Lähtiessä näin upeimman näyn, jonka olen ikinä nähnyt: kahden paloauton kokoisen kaskelotin. Se meni todella kovaa ihan veneen vierestä, Saario sanoo.

– Pari viikkoa sitten harvinainen möhkäkala ui pintaan ja pysähtyi siihen kyljelleen. Lokki tuli tekemään sille "ihonpuhdistusta" ja syömään jotain, mitä siihen oli tarttunut. 

Yksi ainutlaatuinen kohtaaminen tapahtui Kanadan kuninkaallisten ilmavoimien kanssa pari viikkoa sitten.

– Yhtenä vähän kirkkaampana päivänä taivaalla lensi lentokone, joka alkoi huudella radiosta koordinaateilla venettä. Katsoin, että nehän ovat minun koordinaatit. He kysyivät, että mikä juttu tämä on. Sanoin, että olen soutamassa Kanadasta Suomeen. Radiossa tuli hiljaista, Saario sanoo.

Lentokoneesta kysyttiin, missä Saarion turvaveneet ovat.

– Sanoin, että ei ole mitään turvaveneitä, vaan olen ihan yksinään. Taas tuli hiljaista.

Pyynnöstä Saario kertoi lentäjille nimensä ja Instagram-profiilinsa, josta häntä voi seurata.

– He sanoivat hetken päästä pitävänsä niin kovana juttuna sitä, että yksinään soudan Pohjois-Atlantin yli ilman mitään turvaveneitä, että tekevät minulle ylilennon. Sain sen vielä videolle. Kylmät väreet eivät menneet ihan niin kuin Finlandian lähtiessä soimaan, mutta menivät silti. 

– Pitää olla iso juttu, että Kanadan kuninkaalliset ilmavoimat tekee ylilennon yksittäiselle soutajalle. Se oli mahtavaa. Sain siitä superpaljon lisää voimaa tekemiseen.

"Fysiikan ja pään puolesta selviän"

Voimaa Saario on saanut myös ihmisten palautteesta, jota hän sai paljon etenkin palattuaan huhtikuussa ensimmäiseltä Atlantin-ylitykseltään Suomeen.

– Kuulin, että vanhemmat ovat lukeneet lapsille minun päivän tapahtumiani iltasatuna. Ja että jotkut, jotka ovat halunneet monta vuotta eroon nuuskasta tai tupakasta tai yrittäneet vähentää alkoholin käyttöä tai lukea enemmän pääsykokeisiin, ovat sanoneet, että jos sinä pystyt tuohon, niin minäkin tähän. 

Saario toivookin, että hänen tempauksensa inspiroisi ihmisiä tarttumaan kenties vuosikausiakin haudottuihin haasteisiin. Hänen omakin matkansa tähän pisteeseen on ollut pitkä, sillä idea syttyi alun perin noin seitsemän vuotta sitten.

– Luimme vaimon kanssa lehdestä, että joku yrittää soutaa Atlantin yli. Vaimo sanoi, että sinä pystyisit tuohon. Ajattelin, että olikohan tuo niin kuin lupa.

Vaikeinta oli löytää yhteistyökumppani.

– Olen aina tiennyt, että fysiikan ja pään puolesta selviän, mutta budjetin suhteen mennään nytkin miinuksilla. Silti olen hyvillä fiiliksillä, ja kaikki laskut maksetaan ajallaan, Saario sanoo.

Itse soutuunkin on toki mahtunut vastoinkäymisiä. Esimerkiksi automaattinen peräsimenohjaus eli autopilotti meni rikki paluumatkalla jo toisena päivänä.

– Silloin oli sellainen päivä, että mietin, jatkanko matkaa vai en. Pelkkä naruohjaus on aika hidasta. Samaan aikaan pitää kahdella narulla ohjata peräsintä ja soutaa. 

Saario mietti tuolloin matkaa mahdollistamassa olleita seuraajiaan ja läheisiään – erityisesti perhettään ja vaimoaan, joka hoitaa kaiken kotona, kun mies toteuttaa unelmaansa.

– Päätin, että tähän on käytetty niin paljon tunteja, että vaikka tämä menee näin hankalaksi, niin nyt ei ole muita vaihtoehtoja. Fiilis on superhyvä, ja voimat eivät tule loppumaan tällä matkalla kesken.

"Tulkoon mikä myrsky vaan"

Vaikka matka siis taittuu ilman autopilottia perinteiseen tyyliin, Saario sanoo olevansa toisaalta vain tyytyväinen siihen, että reissusta tuli alkuperäistä suunnitelmaakin kovempi.

– Matka tulee olemaan aika paljon pidempi ja kestää muutaman viikon kauemmin, mutta ei haittaa mitään. Autopilotti piti koko ajan sellaista ääntä, että sen rikkouduttua olen saanut nauttia luonnon rauhasta ja äänistä. Tykkään seurata ympäristöä ja odotan koko ajan, mitä täällä näkisi. Sen takia en oikein kuuntele musiikkiakaan, Saario kertoo.

– Erityisesti odotan Skotlannin rannikon kirkkaita vesiä. Edessä on varmasti vielä upeita kokemuksia ennen Itämerta. 

Olosuhteet ovat toki haastavat.

– Tällä paluumatkalla sää on koko ajan kylmä ja merivesi jäistä. Herään öisin siihen, että tärisen kylmyydestä melkein kuin sairauskohtausta muistuttavassa kouristuksessa. 

Toisaalta pohjoisen kylmyys ja märkyys tuntuvat myös kotoisilta.

– Aiemmin etelän puolella soutaessani minulla ei ollut oikein missään vaiheessa kotoista fiilistä. Täällä tuntuu koko ajan, että olen vähän kuin kotona, Saario sanoo.

– Tämä on ollut iso ja vaikea projekti ja sisältänyt paljon hankaluuksia, mutta nyt olen jo niin voiton puolella, kun olen matkalla kotiin. Olkoon kylmää ja märkää ja tulkoon mikä myrsky vaan.

Saario kuvailee olevansa jonkinlaisessa hurmoksen omaisessa soutumaniassa. Alun perin hän oli päättänyt, ettei souda yli 14 tuntia päivässä, mutta nyt päivät ovat venähtäneet välillä 16 tuntiin. 

Tavoitteena on lopettaa retki alle sadan päivän päästä Helsinkiin Kauppatorin Linnanaltaalle Presidentinlinnan eteen.

– Se on hieno paikka lyödä vene parkkiin ja päättää tämä urakka, Saario sanoo.

Juttua on korjattu 1. elokuuta 2023 kello 15.00: Toisin kuin jutussa aiemmin sanottiin, Saarion kohtaamat valaat eivät olleet miekkavalaita vaan pallopäävalaita. Asian vahvisti MTV Uutisille erityisasiantuntija Olli Loisa Turun ammattikorkeakoulusta.