Australialaistutkijat yrittävät selvittää uhanalaisen merikilpikonnalajin elintapoja, jotta lajia voitaisiin paremmin suojella.
Kilpikonnille asennetaan satelliittipaikantimia, jotta saataisiin selville, missä ne liikkuvat. Juuri nyt on tutkimuksille hyvä aika, koska kilpikonnat nousevat munimaan rantahietikoille.
Kilpikonnien pesimiskausi on alkanut Australian Isolla valliriutalla. Tutkijat ovat saapuneet paikalle selvittääkseen uhanalaisen litteäselkäkilpikonnan tilannetta.
– Tänä vuonna yritämme asentaa kilpikonnille joitakin satelliittipaikantimia, jotta näemme, mihin ne oikeastaan menevät munimisten välissä, selittää meribiologi Nancy Fitzsimmons.
Tiedon hankkiminen vie vuosikymmeniä
Tutkijat käyttävät yöllisissä tutkimuksissaan punaista valoa, jotta he eivät häiritsisi nousuveden aikaan rannalle munimaan saapuvia kilpikonnia. Muutamille kilpikonnille on asennettu mikrosirut, jotta yksilöt voitaisiin erottaa toisistaan.
– Ne voivat olla 30- tai 40-vuotiaita ennen kuin ne munivat ensimmäisen kerran. Niitä täytyy seurata ja kerätä tietoa vuosikymmenten ajan ennen kuin selviää, miten yhteisöllä menee, huomauttaa Fitzsimmons.
Litteäselkäkilpikonnat voivat elää jopa 100 vuoden ikäisiksi.
Niiden levinneisyysalue on paljon pienempi kuin muilla merikilpikonnilla. Ne elävät matalissa rannikkovesissä.
Monet merikilpikonnalajit asustavat Australian Ison valliriutan läheisyydessä.
Vesiliikenne tai saasteet häiritsevät
Tutkijat haluavat selvittää, minkälaisista häiriötekijöistä kilpikonnat kärsivät. Olosuhteiden parantamiseksi pesimisrantoja myös siivotaan säännöllisesti.
– Tutkimusten myötä pystymme selvittämään, millaisille riskeille ne altistuvat. Uhkaavatko niitä veneet, kalastus, saasteet vai ympäristön muutokset, kyselee Fitzsimmons.
Kilpikonnat laskevat tutkimuskohteena olevalle saarelle joka vuosi noin 7000 munaa. Tutkijoiden mukaan vain noin 1000 poikasta selviytyy aikuisikään asti.
Kaikkiaan litteäselkäkilpikonnien kannan kooksi arvioidaan 10 000-20 000 pesivää naarasta.