”Ayrton, joku kuolee tähän muuriin vielä” – Gerhard Berger katuu Sennan kohtaloa edeltänyttä ratakävelyä

Videolla Gerhard Bergerin raju onnettomuus Imolassa vuonna 1989.

LUE MYÖS: Senna nostettiin kurkusta seinälle, Montoya uhattiin hirttää puuhun – F1-historiassa käyty ennenkin käsiksi

San Marinon GP-viikonloppu vuonna 1994 muistetaan F1-historian traumaattisimpana tapahtumana, kun useiden muiden vaaratilanteiden lisäksi radalla koettiin Roland Ratzenbergerin ja Ayrton Sennan kuolemaan johtaneet ulosajot.

Sennan kohtalonpaikaksi muodostunut Tamburello-mutka ja varsinkin sen ulkoreunaa rajaava betonimuuri olivat kuljettajien keskusteluissa jo vuonna 1989 Gerhard Bergerin ihmepelastumisen jälkeen. Berger sai pahoja palovammoja Ferrarinsa osuttua lähes täydessä bensalastissa seinään hurjalla nopeudella.

Berger oli paikalla myös Sennan saadessa surmansa viisi vuotta myöhemmin. Itävaltalaiskuljettajaa kaduttaa, ettei asialle oltu tehty mitään silloin, kun se olisi ollut vielä mahdollista.

– Roland Ratzenbergerin poismenon jälkeen tapasimme toisemme aamulla Imolassa. Hän sanoi minulle, että meidän täytyy kokoontua ja parantaa lajin turvallisuutta. Sovimme, että mietimme tämän kisan jälkeen, miten lähestymme asiaa, Berger muistelee F1.comin Beyond the Grid -podcastissa.

– Meillä oli ollut keskustelu siitä jo muutamaa vuotta aiemmin, ja se on todella, todella surullinen tarina, hän jatkaa.

Kävelivät yhdessä radan varteen

Berger sai sairaalavuoteelleen puhelun Sennalta ollessaan toipumassa kevään 1989 onnettomuudestaan. Hän oli itse pelastunut rajusti liekehtineestä autostaan omien sanojensa mukaan onnekkaiden sattumusten kautta. Yksi niistä oli palomiesten tulo paikalle vain noin 16 sekuntia osumasta.

– Sanoin, että Ayrton, meidän täytyy tehdä jotain tälle muurille, koska joku päivä joku kuolee tähän seinään, Berger kertoo todenneensa Sennalle.

Kaksikko tapasi vain pari viikkoa myöhemmin samalla radalla ajetuissa testeissä. He lähtivät varikolta jalkaisin matkaan kohti Tamburello-mutkaa.

– Katselimme, miten voisimme poistaa tämän muurin ja näimme, että sen takana kulki joki. Katsoimme toisiimme ja totesimme, että emme voi oikein tehdä mitään. Sitten kävelimme takaisin emmekä tehneet mitään – ja se oli paikka, jossa Ayrton kuoli.

Berger pohtii lähes 25 vuotta myöhemmin, että joesta huolimatta mutkalle olisi pitänyt tehdä jotain. Shikaani hidastamaan sitä tai suurempi ulosmenoalue. Mihinkään toimiin ei kuitenkaan ryhdytty.

(juttu jatkuu videon alapuolella.)

Videolla C Moren F1-studio keskustelee Ayrton Sennan turman vaikutuksesta lajin turvallisuuteen.

”Ajattelin, että tämä ei pääty hyvin”

Berger oli oman onnettomuutensa jälkeen lopulta sivussa vain Monacon GP:n. Hänellä on vielä arpia tapahtuneesta käsivarsissaan, mutta muuten hän selvisi osumasta pelkillä ruhjeilla. Törmäys oli silti erittäin voimakas ja vei kuljettajalta tajun.

– Muistan kaiken törmäykseen asti. Muistan ajaneeni Tamburelloon ja sen, että oikea eturengas nousi ilmaan. Ajattelin, että voi paska, mitä tässä tapahtuu.

– Näin peilistä, että takarenkaani oli puhjennut. Auto ei ollut enää ohjattavissa, ja olin seinään nähden erittäin huonossa kulmassa. Tankki oli täynnä bensaa, joten ajattelin, että tämä ei pääty hyvin.

LUE MYÖS: Mika Häkkisellä karuja muistoja: ”Reikä leikattiin kurkkuun – sairaalassa silmät eivät sulkeutuneet”

Sairaalassa Berger muisti kaikki ajatuksensa kuin hidastetusta filmistä ja tunsi, että Imolan ulosmenoalue olisi ollut kohtalaisen leveä. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä televisiosta nähtynä kaikki näytti tapahtuneen yhdessä silmänräpäyksessä.

Berger heräsi tolkkuihinsa Mika Häkkisenkin hengen vuoden 1995 Adelaiden onnettomuudessa pelastaneen Sid Watkinsin antaessa hänelle ensiapua.

– Seuraavaksi havahduin siihen, että tohtori Watkins istui rintani päällä ja yritti saada letkulla ilmaa sisääni. Olin sen jälkeen ihan kunnossa, mutta minulla oli paljon kipuja törmäyksestä ja palovammoista.

– Sairaalan ensiavussa he leikkasivat haalarini auki, ja koko kroppani oli palanut, koska silloinen bensa oli todella aggressiivista. Hoitaja alkoi putsata käsiäni, mutta suurin tuska oli palleissani. Mietin, miten voisin selittää, että toivottavasti et ota tätä väärin, mutta täällä minulla todella tekee kipeää, Berger nauraa.

– Kaikki kuitenkin päättyi hyvin. Hän piti huolta palleistani, olin pari päivää sairaalassa ja palasin yhden kisan poissaolon jälkeen takaisin.