Formulalegenda Gerhard Bergerille kesä 1997 oli täynnä vastoinkäymisiä: kolmen kisan väliin jääminen isän kuoleman ja oman sairastelun sekä tallin tyytymätön suhtautuminen eivät antaneet kovinkaan hyvää lähtökohtaa Saksan osakilpailuun, joka muuttui kuitenkin sensaatiomaisella tavalla itävaltalaisen viimeiseksi F1-voitoksi.
Juuri Hockenheimissa vuonna 1994 uransa yhdeksännen kisavoiton ajanut Berger joutui pari vuotta myöhemmin tekemään Ferrarilla tilaa Michael Schumacherille jääden itse vielä kahdeksi kaudeksi laskusuunnassa olleen Benettonin rattiin.
Heti kaudella 1996 Berger alkoi saada köniinsä Jean Alesilta, joka oli samaan tapaan joutunut hautaamaan unelmansa Ferrarilla. Kun 37-vuotiaan Bergerin ongelmat jatkuivat seuraavanakin vuonna, Benettonin tallipäällikkö Flavio Briatore alkoi saada tarpeekseen, vaikka kauden alun Brasilian GP:ssä voitto olikin ollut lähellä.
Berger muistelee vuoden takaisessa haastattelussaan Motorsport-Totalille, että hänen tilanteensa tallissa muuttui kriittiseksi kesän kynnyksellä leikkaushoitoa vaatineen poskiontelotulehduksen myötä.
– Halusin ajaa heti Kanadan kisassa antibioottien voimalla. Toisaalta olin todella peloissani, koska Flavio puhui selkäni takana lääkärille ja antoi hänelle paljon tietoa, Berger kertoo.
– Se ei ollut ongelma, vaikka pitänyt lähestymistavasta, mutta rehellisesti sanottuna olin tyytyväinen, että pääsin lopulta sairaalaan ja hoitamaan sen kuntoon.
Briatoren lobbauksen taustalla oli kuitenkin halu tehdä tilaa nuorelle Alexander Wurzille, joka saapuikin mukavan sponsorituen kanssa tuuraamaan maanmiestään kolmeen kisaan Kanadaan, Ranskaan ja Britanniaan. Näistä tuloksena oli kaksi keskeytystä ja yksi kolmossija.
Isän kuolemakaan ei saanut jäämään pois Hockenheimista
Samaan aikaan, kun Briatore uhkaili Bergeriä potkuilla, kuljettaja sai järkyttävän uutisen isänsä kuolemasta. Kokenut lentäjä oli törmännyt pienkoneella vuorenseinään Tirolissa. Talousrikostuomion saaneen 62-vuotiaan Johann Bergerin epäiltiin tehneen ratkaisun itse.
– Sain soiton, kun olin Englannissa. Lensin kotiin muutama päivä ennen Hockenheimin kisaa isäni hautajaisiin, Berger sanoo.
– Kun saavuin Hockenheimiin, olin yhä keskenkuntoinen ja antibioottikuuri oli kesken. En ollut superkunnossa fyysisesti tai psyykkisesti. Tiesin, että minun täytyy nyt taistella, koska muuten kaikki kyseenalaistaisivat saapumiseni.
– Ihmiset kysyivät, että hän on ollut sairaalassa, hänen isänsä on juuri kuollut onnettomuudessa, joten miksei hän ota aikaa, vaan ajaa seuraavan kisan? Pitäisi ajaa yksi testi, jonka jälkeen voisi ajaa lisää. Fiilis oli vähän outo, Berger muistelee.
Saksan kisaviikonloppu sai Bergerin lopulta ilmoittamaan hautomansa ajatuksen Benettonin jättämisestä kauden päätteeksi. Hän kertoo saaneensa tallissa asiallista kohtelua, mutta ensi kertaa urallaan tunsi, ettei tiimi ollut hänen takanaan.
– Se (lähtöilmoitus) liittyi Benettoniin, mutta ajatukset lopettamisesta olivat jo läsnä siinä hetkessä. En vain halunnut tehdä ratkaisua silloin, vaan halusin olla varma asiasta.
"En välittänyt mistään"
Kisaviikonloppuna, jolloin kaikki tuntui olevan Bergeriä vastaan, tapahtui kuitenkin jotain erikoista: Brasilian eturivipaikkaa lukuun ottamatta parhaimmillaan neljänteen lähtöruutuun kauden aikana yltänyt itävaltalainen rynnikin Hockenheimissa paalupaikalle, ajoi kisan nopeimman kierroksen ja lopulta uransa kymmenennen voiton.
Berger jätätti hurjalla startilla muita jo alkuvaiheessa kisaa, pysähtyi kärkiautoista ensimmäisenä ja kasvatti tämän jälkeen eron Jordanin Giancarlo Fisichellaan yli 20 sekuntiin. Bergerin kisa oli mennä pilalle Jan Magnussenin Stewartin puskettua sankkaa savua hänen päälleen.
– Jouduin pysähtymään melkein kokonaan ja tunsin todella, että olin menettänyt kisan. Oli yllätys, että pystyin sen jälkeen jatkamaan johdossa, Berger kertoi tuoreeltaan kisan jälkeen.
Fisichella pääsi lähelle, mutta alkoi jäädä uudelleen. Tämän jälkeen hänen renkaansa hajosi, mikä vei Bergeriltä viimeisenkin uhkaajan. Benetton-kuski ajoi voittoon 17 sekunnilla ennen Ferrarin Michael Schumacheria ja McLarenin Mika Häkkistä.
Ennen vastustajien varikkostoppia Berger oli rutistanut voimalla ohi niin Fisichellasta kuin Häkkisestä.
– En välittänyt mistään sillä hetkellä, joten sanoin itselleni: haluan voittaa tämän kisan, Berger taustoittaa kaksi vuosikymmentä myöhemmin.
Briatoren mieli muuttui hetkessä
Berger ei muista tunnetta viimeisiltä kierroksilta ennen voittoa, mutta tunteet pääsivät valloilleen autosta nousemisen jälkeen.
– Seisoin palkintopallilla ja ajattelin, että miten tämä on mahdollista. Jumala voi olla jossain tai joku, joka ohjailee, sillä auto ei ollut ylivertainen, tilanne oli paskamainen ja fyysinen kuntoni oli paska. Ja sitten voitin kaiken: paalupaikan, nopeimman kierroksen ja kisan, Berger hämmästelee.
– Sillä oli erityinen merkitys, koska siinä oli yhteys isääni. Ajattelin häntä jatkuvasti palkintopallilla.
Flavio Briatoren mielentila meni Bergerin mukaan vielä pahemmin vuoristorataa viikonlopun aikana.
– Hän sanoi ennen kisaa, etten ole kunnossa, sitten paalupaikan jälkeen, että olen paras ja voiton jälkeen, että nyt me voitamme maailmanmestaruuden, Berger toteaa.
Bergerin ajatukset tulevaisuudestaan eivät sen sijaan muuttuneet voitosta.
– En todellakaan aja ensi vuonna Benettonilla, hän totesi selväsanaisesti lehdistötilaisuudessa.
Voitonjuhlien sijaan Berger suuntasi Hockenheimista Nizzaan Michael Jacksonin konserttiin McLaren-pomo Ron Dennisin yksityiskoneella. Berger vahvistaa huhut, joiden mukaan hänen siirrostaan McLarenille keskusteltiin, mutta lopettamisen lähestyessä ne puheet eivät olleet enää kovinkaan vakavia.
