Calgary sai syksyllä 1981, neljännellä hakuyrityksellään, järjestettäväkseen Kanadan ensimmäiset talviolympialaiset, jotka olivat myös ensimmäiset 16 päivän mittaiset talvikisat aiempien 12-päiväisten sijasta. Lisäpäivät olivat erityisen tarpeellisia paitsi mitalilajien määrän noustua edellisten kisojen 39:stä 46:een myös lämpimän chinooktuulen takia.
Yhteensä 24 kilpailutapahtumaa jouduttiin siirtämään lämpimän sään vuoksi, muun muassa suurmäen kilpailu kolmella päivällä. Pikaluistelussa ei tarvinnut huolehtia säästä, sillä ensimmäistä kertaa olympiahistoriassa lajin mitaleista kamppailtiin hallissa.
Mäkihyppy puolestaan pystyttiin viemään läpi jopa 20 asteen lämpötilassa erityisen bakteeritekolumen ansiosta. Calgaryn kuningas oli Matti Nykänen, joka voitti ylivoimaiseen tapaan kaikki kolme mäkikultaa. Normaalimäessä ero kakkoseen oli 17 pistettä, suurmäessä 16,1 pistettä. Olympiaohjelmaan ensimmäistä kertaa kuuluneen joukkuemäen kilpailun Suomi vei ennen Jugoslaviaa 8,9 pisteen erolla.
Maastohiihdossa eriytettiin ensi kerran perinteisen ja vapaan tyylin kilpailut. Perinteisiä naisten matkoja hallitsi Marjo Matikainen, joka voitti kultaa 5 km:llä ja pronssia 10 km:llä sekä viestissä. Kisojen muita tähtiä olivat alppihiihtäjä Alberto Tomba ja Nykäsen tapaan kolme kultaa voittanut hollantilainen pikaluistelija Yvonne van Gennip. Suurten voittajien ohella sai melkoisen mediahuomion Iso-Britannian Eddie Edwards, ”maailman huonoin mäkihyppääjä”.
Suomalaisittain Calgaryn olympiakisat huipensi jääkiekon kaikkien aikojen ensimmäinen arvokisamitali, joka varmistui lopullisesti vähemmän dramaattisesti Kanadan voitettu Länsi-Saksan 8–1. Leijonien 2–1-voitto punapaidoista päätöspelissä kirkasti mitalin vielä hopeaksi.
Kanadalaisille kotikisat muodostuivat samanlaiseksi pettymykseksi kuin Montrealin kesäolympialaiset vuonna 1976: isäntämaa ei saanut ainuttakaan kultamitalia. Jääkiekossa kanadalaisten kultatien katkaisi käytännössä Suomi voittamalla isännät 3–1 ja lopulta vaahteranlehtipaidat jäivät kokonaan mitalitta.
Mitalitilastoa:
1. N-liitto 11 9 9 2. DDR 9 10 6 3. Sveitsi 5 5 5 4. Suomi 4 1 2 5. Ruotsi 4 0 2 12. Norja 0 3 2
Lähde: Suomen Olympiakomitea