Lasse Laaksosen mukaan juuri jääkärit johtivat valkoiset voittoon Suomen sisällissodassa vuonna 1918.
Jääkäreiden muodostamalla sotajohdolla oli ratkaiseva asema Suomen itsenäistymisessä, itsenäisyyden aikaisissa sodissa ja Puolustusvoimien synnyssä.
– Riippumatta tulkinnoista, jääkäreiden rooli Suomen historiassa on erittäin merkittävä, summaa Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian dosentti Lasse Laaksonen.
Tärkeä syy jääkäriliikkeen syntyyn Suomessa oli 1800-luvun lopulla herännyt kansallisuusaate. Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys kertoo, että Venäjän keisarikunta pyrki hävittämään Suomen suuriruhtinaskunnan sisäisen autonomian. Suomessa syntyi venäläisvastainen mieliala.
Suomen itsenäisyyttä ajava liike päätti marraskuussa 1914, että Suomi tulee irrottaa Venäjän vallan alta voimakeinoin. Koska aseistautuminen ja koulutus eivät kotimaassa, Ruotsissa tai Tanskassa onnistuneet, päätettiin kääntyä Venäjän vihollisen Saksan puoleen.
Jääkäreiden koulutuksen aloittamisesta keisarillisen Saksan Lockstedter Lagerissa tulee tänään keskiviikkona kuluneeksi 100 vuotta.
Ensimmäiset miehet saapuivat Hampurin pohjoispuolelle 25.2.1915, eli tasan sata vuotta sitten. Näin syntyi Kuninkaallinen preussilainen jääkäripataljoona 27. Kaikkiaan pari tuhatta suomalaista matkusti Saksaan koulutettavaksi.
Jääkärien värväyksestä Suomessa vastasivat porvarillisia puolueita edustavat komiteat. Perinneyhdistyksen mukaan myös monet sosiaalidemokraattisen puolueen johtajat suhtautuivat myönteisesti itsenäisyysliikkeeseen.
Koulutetut sotilaat vastaan tee-se-itse-armeija
Suomen sisällissotaan osallistui yli 1200 jääkäriä valkoisten puolella. Kokeneiden ja koulutettujen sotilaiden rooli valkoisten voitossa oli merkittävä.
– Jääkärit muodostivat ratkaisevan johtaja-aineksen, joka vaikutti sodan lopputulokseen, kertoo Laaksonen.
Laaksonen kuitenkin muistuttaa, että ajatus jääkäreistä monoliittisena, yhtenäisenä joukkona on myytti. Sisäiset ristiriidat näkyivät myöhempien sotien komentajakiistoissa.
– Kyseessä oli liki 2000 miestä, jotka edustivat kaikkia yhteiskuntaryhmiä: ruotsinkielinen, akateemisesti koulutettu osa jääkäreistä menestyi ja tuli paremmin toimeen saksalaisten kanssa kuin suomenkieliset työväestötaustaiset jääkärit.
Helsingin voitonparaatin kärjessä toukokuussa 1918 ratsasti valkoisten ylipäällikkö, kenraali Mannerheim. Myöskään Venäjän armeijassa upseerikoulutuksen saaneen Mannerheimin ja jääkäreiden suhde ei ollut ongelmaton, Laaksonen huomauttaa.
– Mannerheim oli aikaisemmin sotinut itärintamalla saksalaisia vastaan, eikä pitänyt saksalaisista. Toisaalta taas talvi- ja jatkosodan aikana monet jääkäriupseerit pitivät Mannerheimin johtamistapaa vanhanaikaisena.
Jääkäreiden kokemus toi talvisodan ihmeen
Sekä talvi- että jatkosotaan osallistui sotilastehtävissä yli 700 Jääkäripataljoona 27:n miestä. Ylimmät komentajatehtävät olivat jääkäreiden miehittämiä. Upseereina toimivien jääkäreiden merkitys oli taas suuri. Kokemus ja koulutus toivat luottamusta miehiin, jotka eivät olleet kokeneet taistelukentän järkytyksiä.
Laaksonen muistuttaa, että jääkäreillä oli tärkeä rooli rauhan aikana.
– Rauhan aikana 1920–1930-luvuilla jääkärit johtivat armeijan rakentamista. Tuo aika monesti hukkuu sotien pauhuun.
Ympyrä sulkeutui syksyn 1944 ja kevään 1945 välillä, kun osa jääkäreistä taisteli entistä aseveljeään Saksaa vastaan Lapin sodassa.