Nuorten silmissä sosiaali- ja terveysalan perustutkinto on menettänyt hohdettaan tasaisesti viime vuosina. Tänä keväänä lähihoitajaopintoihin haki alle 8 600, mikä on lähes 4 600 vähemmän kuin viisi vuotta sitten. Luvuissa ei huomioida perustason ensihoidon osaamisalalle tai ensihoidon koulutusohjelmaan hakeneita.
Aloituspaikkojen määrää on karsittu samassa ajassa reilulla 500:lla, ja tänä keväänä paikkoja oli tarjolla alle 5 100.
Opetusneuvos Anne Mårtensson opetus- ja kulttuuriministeriöstä (OKM) kertoo, että hakijoiden väheneminen huomattiin tänä keväänä ministeriössä.
– Se varmasti vaikuttaa nuorten valintoihin, että näitä hoitotyön ongelmia on tuotu julkisuudessa esiin. Nuoret reagoivat vahvasti julkisuuskuvaan, mikä on ymmärrettävää, Mårtensson sanoo.
Ensisijaisten hakijoiden määrä on pudonnut lähes 3 400:lla vuodesta 2014. Tänä vuonna ensisijaisia hakijoita oli lähes 4 400. Opetusneuvos ei ole tällä hetkellä huolissaan, koska opiskelijoita hakee ammatilliseen koulutukseen huomattavasti jatkuvan haun kautta.
– Jatkuva haku on merkityksellinen, varsinkin kun puhutaan vanhustyöstä. Usein aikuiset ammatinvaihtajat kiinnostuvat nuoria enemmän vanhustyöstä. Uskon, että sen kautta saadaan juuri vanhustenhuoltoon hyviä hakijoita, ja kiinnostusta on. Yhteishaku on pääasiassa peruskoulun päättäneille ja vailla ammatillista koulutusta oleville, joten tämä näyttää ehkä sitä nuorempien hakijoiden kiinnostusta.
Jatkuva haku astui voimaan vuonna 2018, mutta sen kautta koulutukseen hakeutuvista ei ole tilastoja. Myös tuota aiemmin koulutukseen pystyi hakemaan ottamalla yhteyttä suoraan koulutuksen järjestäjään.
"Pienenevät ikäluokat eivät selitä vaihtelua"
Myös alan ammattiliitoissa uskotaan, että vanhustenhoidon kautta saatu huono maine ja lähihoitajan työtä leimaavat epävarmuustekijät vaikuttavat hakijamäärien laskuun.
– Vuoden sisään median kautta on tullut julkisuuteen aika paljon negatiivista tietoa vanhustenhoitoon ja -hoivaan liittyvistä organisaatioista: työ on kuormittavaa, hoitajamitoitukset ovat tiukilla, ja laadukasta, eettisesti kestävää työtä ei voi toteuttaa. Se on saattanut säikäyttää hakijoita, arvioi sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyn tutkimuspäällikkö Juha Kurtti.
– Silläkin voi olla jotain vaikutusta, että ikäluokat pienenevät hieman koko ajan, mutta se ei selitä näin suurta vaihtelua.
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtajan Silja Paavolan mielestä hakijamäärien pudotus on ollut arvattavissa.
– Eivät nuoret lähde (lähihoitajan työhön) niin kauan kuin hoitotyön työehtoja yritetään ikään kuin halpuuttaa ja työ on silpputyötä runko- tai nollasopimuksella. Pääsääntöisesti nuoret haluavat tietynlaisen vakituisen toimeentulon, ja sen nimi on kokoaikainen työpaikka, Paavola sanoo.
Moni vaihtaa alaa
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtava asiantuntija Sari Kehusmaa huomauttaa, että lähihoitajia myös eläköityy kiihtyvällä tahdilla.
– Se määrä, mikä lähihoitajia tarvitaan eläkkeelle jääneiden tilalle, kasvaa vuosittain, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Koulutettuja tarvitaan ensin korvaamaan eläköityneet, ja sitten sen lisäksi heitä tarvitaan lisää, jos henkilömitoitusta halutaan nostaa. Aloituspaikkoihin tarvitaan selkeä lisäys, jos alalle halutaan lisää työvoimaa, Kehusmaa sanoo.
THL:n arvion mukaan vanhustenhuoltoon tarvittaisiin noin 4 200 uutta hoitajaa, jotta pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen kaavailema hoitajamitoituksen nosto 0,7:ään toteutuisi.
Opetusministeriön Mårtenssen myöntää eläköitymisen aiheuttavan haasteen sosiaali- ja terveysalan koulutukseen sekä työelämään.
– Tällä hetkellä tilanne näyttää vielä aika hyvältä, esimerkiksi vuonna 2017 valmistui 14 000 lähihoitajaa. Toivottavasti vaan saadaan pidettyä kaikki alalla, se on varmasti yksi tärkeä haaste tässä, Mårtensson sanoo.
Hän huomauttaa, että moni lähihoitajaksi opiskeleva tai valmistunut vaihtaa alaa.
– On ajateltu, että palkan voi hankkia muullakin tavoin. Työssä viihtymiseen vaikuttaa se, että on riittävät resurssit. Jos ne ovat liian vähäiset, ja tuntuu ettei työtä voi tehdä hyvin, aiheuttaa se varmasti ristiriidan terveydenhuollon ammattieettisten periaatteiden kanssa. Tällaiset asiat varmasti vaikuttavat taustalla siinä, että pysytäänkö alalla. Tiedetään, että alalta on valtavan iso määrä siirtynyt muihin tehtäviin, poistuman on laskettu olevan noin 15–16 prosenttia. Se tarkoittaa, että kolmen vuoden jälkeen joka kuudes ei enää työskentele alalla.
– Olisi tietenkin tärkeää saada tämä koulutettu ja muihin tehtäviin siirtynyt työvoima takaisin alalle.
Työympäristön houkuttelevuus vaikuttaa
Tehyn Kurtin mielestä esimerkiksi koulutuspaikkojen lisääminen ei ratkaise vanhusten hoivapalveluihin liittyvää ongelmaa, koska sosiaali- ja terveysalan perustutkinto sekä sairaanhoitajan ammattikorkeakoulututkinto mahdollistavat työskentelyn monentyyppisissä työympäristöissä. Hän kääntää katseensa työnantajien suuntaan.
– Henkilöstön tai valmistuvien houkutteleminen ikäihmisten ja vanhusten palveluihin liittyy pitkälti siihen, millaisia työolosuhteita tarjotaan, miten houkuttelevaa se on. Työtä täytyy voida tehdä siten, että kaikki oma osaaminen on käytössä ja työtä voi tehdä hoitajien eettisten ohjeiden mukaisesti.
– Nämä asiat ovat monissa työpaikoissa ristiriidassa tuottavuuspaineen ja riittämättömän henkilöstöresurssin näkökulmasta, Kurtti lisää.
Myös Paavola lähtisi kohottamaan hoitotyön mielikuvaa nuorten silmissä työolosuhteiden kautta. Paavolan mielestä mielikuvaa voisi parantaa vakituisen työpaikan tarjoamisen lisäksi sillä, että työnkuva sisältäisi nimenomaan hoitotyötä.
– Työ koostuu hoitotyöstä, ei siivouksesta sekä pyykin- ja ruuanlaitosta. Ammattiin opiskellut ihminen haluaa tehdä ammattiaan vastaavaa työtä, ja hänellä pitää olla siihen vakituinen työpaikka.
"Palkkataso syy ja seuraus siitä, mitä yhteiskunta arvostaa"
Hoivayhtiö Attendon viestintäjohtaja Anna Lehtirannan mukaan sosiaali- ja terveysalalla on työvoimapula, jonka vuoksi alan houkuttelevuutta pitäisi lisätä. Hänestä koulutukseen hakeneiden määrän väheneminen on monen asian seuraus.
– Alan houkuttelevuus on osin arvostuskysymys, näiden ammattien arvostus on heikentynyt koko yhteiskunnan tasolla. Olen ymmärtänyt, että se koskee myös muita aloja, kuten opettajia. Kyse on isommasta kuviosta, siitä millaisia aloja ja mitä työtä yhteiskunnassa arvostetaan, Lehtiranta pohtii.
Lehtirannan mielestä palkka on yksi arvostuksen mittari.
– Tuemme ammattiliittoja siinä, että alan arvostusta ja palkkoja pitäisi saada ylöspäin. Alan palkkataso on tavallaan sekä syy että seuraus siitä, mitä työtä yhteiskunnassa arvostetaan.
Terveysalan yhtiön Mehiläisen henkilöstöjohtaja Tatu Tulokas huomauttaa, että esimerkiksi hakijamäärien kehityskulkua ei voida muuttaa pikaratkaisuilla. Hänen mukaansa työntekijöitä on ollut ajoittain vaikeaa löytää.
– Kun suuria ikäluokkia poistuu työelämästä, väestö ikääntyy ja hoidon tarve kasvaa, kasvaa tarve työntekijöille. Samaan aikaan joissain kohteissa on ollut vaikeaa löytää hyvää ja osaavaa työvoimaa. Nuorissa työntekijöissä näkyy myös joskus, että he eivät välttämättä edes halua heti ottaa vakituista työpaikkaa alalla, jossa töitä on tosi paljon. Työntekijä pystyy vaikuttamaan vielä enemmän omaan tekemiseen, kun hän valitsee ne työt jotka haluaa tehdä.