"Elämme nyt kädestä suuhun, sadosta toiseen" – Ukrainan sota köyhdyttää paikallista väestöä ja ajaa miljoonat maailman ihmiset nälänhädän partaalle

– Elämä täällä on pysähtynyt, kaikki on pysähtynyt. Ei toimeentuloa, ei edes polttoainetta maatalouskoneisiin, sanoo maanviljelijä Anastasia Poznyak vehnäpellollaan Mykolajivin alueella.

– Elämme nyt kädestä suuhun, sadosta toiseen, hän huokaa tutkiessaan satoa, joka pitäisi korjata heinäkuun alkuviikoilla.

Anastasia peri isältään 30 hehtaarin vehnäpellot, ja niiden lisäksi hän vuokraviljelee 15 hehtaarin tiluksia. Vehnäpellot lainehtivat silmänkantamattomiin kaikkialla tällä eteläisellä, venäjänkielisellä Ukrainan alueella, missä Mustameri ja vehnämeri eivät enää kohtaa toisiaan.

Yritys päästä Anastasian toiselle tilalle ja vehnävarastolle epäonnistuu, kun tiesulkua vartioivat aluepuolustuksen asemiehet ilmoittavat päättäväisesti, ettei edes tilanomistaja Anastasialla, lehdistökortin omistajasta puhumattakaan, ole mitään asiaa eteenpäin.

Kaikki tällä Mustanmeren strategisella rannikkoalueella liikkuvat ihmiset ovat erityistarkkailun kohteina Ukrainan varautuessa mahdollisiin venäläisjoukkojen maihinnousuyrityksiin. Kolme sodasta muistuttavaa räjähdystä kantautuu iltapäivän aikana tänne idästä, Mykolajivin kaupungin suunnasta. Edellisenä päivänä Venäjä on iskenyt tuhoisin seurauksin Mykolajivin sataman viljaterminaaliin.

Sadonkorjuu vaakalaudalla

Sota on jo tuhonnut suuren osan Ukrainan leipäviljataloudesta. Ennen sotaa Ukrainassa tuotettu ruoka riitti Maailman elintarvikeohjelman mukaan ruokkimaan 400 miljoonaa ihmistä maailmassa. Afrikassa ja Lähi-idän alueella osa maista on tuonut lähes kaiken tarvitsemansa vehnän Ukrainasta tai Venäjältä.

Elintarvikeohjelman synkkä arvio on, että kriittisesti nälkäisten ihmisten määrä maailmassa kasvaa 45 miljoonalla Ukrainan sodan seurauksena.

Kun menemme asioiden edelle ja kysymme Anastasialta, miten Ukrainan vehnä ja uusi sato saadaan täältä maailman nälkäisille ja siitä hänellekin toimeentuloa, hän pysyy tässä päivässä.

– Katsotaan ensin, miten tämä viime syksynä kylvetty sato saadaan korjattua. En vielä tiedä, onko se edes turvallista, jos Venäjä jatkaa viljatilojen tuhoamista.

Anastasia kertoo perineensä isältään leikkuupuimurin, ja talossa on myös traktori, jota hänen miehensä käyttää.

– Katsotaan, onko meillä edes varaa korjata satoa. Polttoaineen hinnat ovat hurjassa nousussa, eikä hallituksen meille lupaamista lainoista ole kuulunut mitään, hän kertoo ja harmittelee myös sitä, ettei hän saanut pankiltakaan lainaa.

– Lainaa saavat vain ne, joilla on vähintään 100 hehtaaria viljeltävää maata.

Anastasia asuu muiden tilallisten tapaan suurehkossa kylässä, eikä vehnäpeltojensa keskellä. Kirsikkapuiden varjostamalta pihaltaan hän katselee mietteliäänä hiljaista kylänraittia. Vastapäisen talon väki on palannut juuri evakosta Romaniasta.

– Tälläkin kadulla asuu ihmisiä, joiden kanssa en enää puhu. He uskovat edelleen Venäjän propagandaa. Ehkä noin joka kymmenes henkilö täällä uskoo Putinia, valitettavasti. Sota on paljastanut minulle Venäjän todelliset kasvot. Minun käy sääliksi Putinia, koska helvetti odottaa häntä, ja kaiken lisäksi Ukraina voittaa tämän sodan satavarmasti, Anastasia puuskahtaa.

– Veljeni oli rintamalla. Nyt hän on lomalla, mutta palaa pian taistelemaan. Tästä kylästä on jo muutama mies kaatunut, ja sotilaita on kateissa, kuten Mariupolia puolustanut naapuri.

Varastot täynnä - säkkejä luvassa Puolasta

Ukrainan maatilojen varastoissa ja satamien siiloissa on kymmeniä miljoonia tonneja leipäviljaa. Se vilja pitäisi saada liikkeelle ennen uutta sadonkorjuuta.

– Tämä vehnä säilyy hyvänä vuoden päivät, eli nyt elämme kriittisiä aikoja, sanoo Coral-maatalousfirmaa johtava Yurii Vakar avatessaan kahden täyden vehnävaraston ja yhden ohravaraston ovet.

Leipäviljan lisäksi hän viljelee 560 hehtaarin tiluksillaan auringonkukkaa. Ennen sotaa ja merisaartoa puolet maailman auringonkukkaöljyn viennistä tuli Ukrainasta.

– Minulla on varastoissa 400 tonnia viljaa, mutta ei ole ostajia, eikä ole myöskään kuljetuskalustoa tai polttoainetta, hän harmittelee tilan pihalla, missä iäkkäämmille suomalaisillekin tutut, ruostuneet Gaz- ja Zil-ajoneuvot muistuttavat Neuvostoliiton ajasta.

Irina ja Yurii Vakarilla on pihalla tarhauksessa kymmeniä kanoja. Karja ja siipikarja ovatkin Ukrainan maaseudulla selviytymisen apuna nyt, kun viljakauppa takkuaa. Moni täällä miettii, uskaltaako enää kylvää seuraavaa vehnäsatoa, vai olisiko parempi käyttää pellot kompaktisti auringonkukan, rypsin tai soijan viljelyyn.

– Onneksi saamme ensi viikolla Puolassa tehtyjä viljasäkkejä, joista suurimmat ovat 60 metriä pitkiä. Niihin on hyvä tyhjentää varasto ja säkeissä vehnä säilyy puolitoista vuotta, Yurii sanoo toiveikkaana.

Hänellä ei ole tarjota vaihtoehtoja kuristavalle merisaarrolle, paitsi yksi.

– Upotetaan kaikki Venäjän alukset ja ryhdytään taas laivaamaan viljaa – jos venäläiset eivät sitä ennen häivy täältä.

"Ukrainan voitettava sota"

Paikalle saapunut Yuriin ystävä, parinkymmenen kilometrin päässä asuva maanviljelijä Sergei Morozov nyökkää ja toteaa, ettei tässä tilanteessa voi olla muuta kuin optimisti ja lähteä siitä, että Ukraina voittaa tämän sodan.

Hänellä on paljolti samat haasteet kuin Anastasialla.

– Polttoaineen hinnat ovat lähes kaksinkertaistuneet ja lannoitteiden hinnat jopa kolminkertaistuneet. Saatavilla olevien kemikaalien huonon laadun ja täällä vallinneen kuumuuden takia seuraava sato tulee olemaan kehnompi kuin edellinen. Onneksi Keski-Ukrainan satotilanne näyttää paremmalta, Sergei arvioi.

– Tänä keväänä noin 30 prosenttia pelloista jäi kylvämättä sodan ja sen seurausten vuoksi. Jos kun satoa ei saada kaupaksi, on edessä konkurssi.

Muutaman sadan metrin päässä olevalta Odessan–Mykolajivin tieltä kaikuu tasainen liikenteen kumu, kun viljarekat ajavat vehnää varastoilta eteenpäin, mutta minne?

– Emme voi kertoa, minne olemme menossa, koska tieto voi päätyä Venäjälle, sanovat vaitonaiset rekkakuskit levähdyspaikallaan.

Ukrainalaisia raivostuttaa täällä varsin näkyvästi uutisoidut viralliset kommentit siitä, kuinka Venäjä varastaa Ukrainan leipäviljan ja myy sitä omien satamiensa kautta maailmalle.

Merirahdille ei hyvää vaihtoehtoa

Sergein mielestä toistaiseksi ei ole löydetty yhtään logistiikkaratkaisua, jolla merisaarto murrettaisiin. Hän viittaa hallituksen tietoihin, joiden mukaan Ukraina kuljettaa nyt toista miljoonaa tonnia vehnää ja muuta ruokaa rajojensa ylitse länteen. Täältä lähtevästä viljasta 40 prosenttia menee eteenpäin Tonavan jokisatamien kautta, 40 prosenttia rautateitse ja 20 prosenttia rekka-autoilla.

Venäjä on kuitenkin toistuvasti iskenyt liikenneverkostoon, ja polttoaineen saatavuuden armoilla olevien maantiekuljetusten pullonkaulana ovat humanitaarisen rahdin kuormittamat rajat ja niiden byrokratia.

– Kaikki vaihtoehdot Mustanmeren satamille ovat paljon kalliimpia. Rautatiekuljetuksissa haasteena on erilainen raideleveys, ja vaikka vilja saataisiinkin maitse tai Tonavan jokisatamien kautta Romanian, Balkanin tai Puolan satamiin, niin vilja lähtisi viime kädessä kuitenkin laivoilla, eli kaikki rahtikulut sitä ennen nostavat hintaa, Sergei tuumii.

Nyt Mustanmeren satamat Odessasta Mariupoliin ovat kirjaimellisesti kuolemanhiljaisia – hälytyssireenien ääniä lukuun ottamatta. Rannan tuntumassa asuvat sanovat joskus hyvällä säällä näkevänsä horisontissa Venäjän sota-aluksia. Uimaan ihmiset eivät uskaltaudu, koska Ukraina on miinoittanut rannikkovesiä venäläisten maihinnousun torjumiseksi. Miinanraivaus yksistään on suuri operaatio, jos ja kun Mustanmeren viljakuljetuksia kosketellut neuvottelut tuottavat tulosta ja laivat saadaan liikkeelle.

Ukrainan vehnästä 95 prosenttia lähti maailmalle Mustanmeren satamien kautta ennen sotaa, jolloin maa oli maailman viidenneksi suurin vehnän viejä ja neljänneksi suurin maissin viejä. Nyt maan satamissa ”mätänee” presidentti Volodymyr Zelenskyin mukaan 22 miljoonaa tonnia vehnää ja muita elintarvikkeita.

Lue myös: Saksan maatalousministeri: Venäjä käyttää nälkää aseenaan – "Vastenmielistä"