Elizabeth ei mene leikkipuistoon leikkiäkseen lastensa kanssa: "Muut äidit mulkoilevat minua tämän vuoksi"

Scary Mommy -sivustolla Elizabeth Broadbent kertaa kokemuksiaan leikkipuistosta. Hän kertoo, ettei mene leikkipuistoon leikkiäkseen lastensa kanssa. Kun Broadbentin kolmevuotias kiipesi omin päin leikkilaitteeseen, toinen äiti kysyi Broadbentiltä kauhuissaan, missä "tämän lapsen äiti" mahtaa olla.

– Hän tuijottaa minua. Tiedän heti olevani tuomittu: hän on häilyjä. Ja jos en itse häily lasteni taustalla, hän tekee sen puolestani ja tuomitsee minua koko ajan, ei kovinkaan hiljaisesti.

Broadbentin mukaan puistossa on kahdenlaisia vanhempia. Penkinlämmittäjät istuvat penkillä lasten leikkiessä. Häilyjät tulevat puistoon leikkimään lastensa kanssa ja vahtimaan näiden jokaista liikettä. 

Broadbent on julkaissut tekstin jo vuonna 2015. 

Lue myös: "Valitettavan usein näkee sitä, ettei lapsen käytöstä seuraa kukaan" – saako vierasta lasta torua?

– Eivätkä he pysyttele kaukana. He tulevat puistoon maanitellakseen juniorin ylös portaita ja alas liukumäkeä, hyppyytelläkseen tätä hellästi keinulaudalla ja keinuttaakseen häntä loputtomasti keinusta. Hänen lapsensa ei kiipeile ylös liukumäkeä. Lapsi ei testaile korkeita tikapuita, huoju reunuksilla tai tee mitään, mitä lapset sitten tekevätkin puistossa.

Broadbent itse menee puistoon juttelemaan muiden äitien kanssa. Lapset puolestaan saavat leikkiä, testata kehojaan ja taitojaan, huutaa ja solmia ystävyyssuhteita.

Broadbent huomauttaa, ettei leikkikentän kuminen, pehmustettu maa tai leikkitelineen pyöristetyt kulmat koskaan voi olla tarpeeksi häilyjä-vanhemmalle: tämän täytyy olla jatkuvasti lapsen rinnalla ja napata hänet käsivarsilleen heti, jos lapsi vähänkin kompastuu. Broadbentin mukaan muut vanhemmat huoltavat jatkuvasti myös hänen lapsiaan, jotka leikkivät itsekseen.

– ”Missä äitisi on”, kuulen tekomukavan äänen sanovan. ”Autan sinut ylös”. Sitten tämä äiti katsoo ympärilleen, jotta löytäisi jonkun, jota mulkoilla, Broadbent kuvaa.

– Nämä samat äidit leijuvat teatraalisesti lasteni alla, kun he yrittävät kiivetä tikapuita tai kiipeilyseiniä tai heilauttaa itsensä tangolta toiselle. Helikopteriäidit seisovat siinä, kädet ylhäällä, etsien hermostuneina äitiä, jota voisivat syyttää.

Lue myös: "Kysytään, että pantaisiinko nyt kengät jalkaan" – monissa suomalaisperheissä lapsi määrää kaikesta

Helikopterivanhemmat myös toistelevat ääneen sääntöjä, joita he olettavat muidenkin puistossa noudattavat: he esimerkiksi toteavat lapselle kovaan ääneen, että liukumäkeen kiivetään portaita pitkin ja mäestä laskeudutaan liukumalla. Mitään ei saa heitellä, vaikka heitettävää esinettä ei tähdättäisi muita lapsia kohti; leikkikentällä ei saa riisua kenkiä, leikkiä mudalla tai painia, Broadbent kuvailee.

– En tule puistoon olemaan vanhempi. Tulen sinne antamaan lapsilleni vapautta vanhemmastaan, järkevissä rajoissa. Tulen puistoon, jotta lapset saisivat tutkia. Tulen puistoon, jotta lapset saisivat olla lapsia. Ja kun muut äidit mulkoilevat minua tämän vuoksi, tai, mikä pahempaa, nostavat lapseni ylös ja asettavat hänet sinne, mihin hän ei pääsisi itse, he pilaavat kaiken, Broadbent kirjoittaa.

Hän toivoisi, että äidit pitäisivät vahtimistaipumuksensa itsellään, ja jopa kokeilisivat istahtaa penkille lasten juostessa ja jopa liatessa itseään.

– Ehkä se olisi hauskinta, mitä lapsi on tehnyt koko päivänä.

Broadbent on kirjoittanut myös siitä, miksei hänen perheensä salli lasten yökyläilyä. 

Lähde: Scarymommy.com

**