Elizabeth pudotti lapsensa vahingossa – vauvalle kallonmurtuma: "Tunsin olevani maailman huonoin äiti"

Videolla elintärkeitä ohjeita: Näin elvytät vauvaa!

Lääkärin sanat Elizabeth Mannegren muistaa vieläkin: "näyttää siltä, että pojallanne on kallonmurtuma".

– Kun katsoin ohutta viivaa, joka kiemurteli vauvani röntgenkuvan läpi, voin pahoin. Oli minun vikani, että olimme siellä. Pudotin poikani, Mannegren muistelee Scary Mommy -sivustolla.

Mannegren pudotti vauvansa aivan tavallisena päivänä: hän oli menossa pesemään 1-vuotiaansa käsiä, kun lannetta vasten aseteltu poikavauva yllättäen kaatuikin taaksepäin, kiepsahti ilmassa ja osui maahan niin, että hänen päänsä kolahti lattiaan.

– Hänen sisuskaluja jäytävä huutonsa kaikui asunnossani, ja vatsani täyttyi kauhusta, Mannegren muistaa.

"Syyllisyyden aallot huuhtoivat ylitseni..."

Yön Mannegren valvoi lapsensa vierellä. Tämän pää oli turvonnut ja eri mallinen kuin ennen.

– En voinut sulkea silmäni, en voinut päästää häntä silmistäni. Syyllisyyden aallot huuhtoivat ylitseni. Tunsin olevani maailman huonoin äiti. Ansaitsen sen, että minua sanotaan huonoksi äidiksi. Ansaitsen sen, että minua tuijotetaan inhoten ja tuomiten. Siis millainen äiti pudottaa lapsensa, Mannegren ajatteli.

"Mietin, jos kaataisin kiehuvan veden vauvani päälle"... 

Elizabeth kertoo synnytyksen jälkeisistä pakonomaisista ajatuksistaan

"Tajusin, ettei tämä kokemus tehnyt minusta yhtään huonompaa äitiä"

Osastolla Mannegren kuitenkin kohtasi monia lapsia. Yksi heistä ei suostunut syömään; toinen tarvitsi verensiirron.

– Tajusin, ettei tämä kokemus tehnyt minusta yhtään vähempää tai huonompaa äitiä. Niin paljon kuin toivoisimmekin, ettei niitä olisi, onnettomuuksia tapahtuu; elämä tapahtuu, Mannegren kirjoittaa.

– Kasaamme syyn päällemme. Vammojen ja onnettomuuksien keskellä äitien syyllisyyttä on paljon. Miksemme nähneet tätä ennalta? Miksemme voineet estää tätä? Niin kamala kuin olomme onkin, kerran tapahtuvat onnettomuudet, kuten tämä, eivät muuta meitä heti huonoiksi äideiksi. Jos ne toimisivat niin, jäljellä ei olisi yhtään hyvää vanhempaa.

Samanlaisia onnettomuuksia tapahtuu usein

Sairaalan henkilökunta kertoi Mannegrenille, että he näkevät vastaavaa paljon. Mannegren itse odotti tuomitsevaa asennetta, mutta hän saikin osakseen empatiaa.

– Vanhemmuus on oppimiskokemus, ja kuten mikä tahansa muukin elämänalue, siinä on hyviä ja huonoja päiviä, Mannegren sanoo.

– Lapsemme sairastuvat. Heitä sattuu. Nämä ovat kasvamisen välttämättömiä osia. Näissä hetkissä me voimme valita. Voimme joko antaa syyllisyyden ottaa vallan, huolehtia jatkuvasti siitä, mitä "voisi" tapahtua ja mitä meidän "olisi pitänyt" tehdä, tai voimme nähdä tämän muistutuksena. Tämä pilkahdus elämän hauraudesta kertoo meille, ettei elämää tule pitää itsestäänselvyytenä; se muistuttaa, että nauttisimme jokaisesta halista, jokaisesta hymystä ja naurusta.

Moni muukin on kokenut saman

Myös sosiaalisessa mediassa Mannegren on saanut paljon ymmärrystä. Moni oli kokenut saman.

– Pudotin poikani sairaalassa. Nukahdin tuoliin, kun yritin imettää ja heräsin, kun lapsi oli lattialla. Pelkäsin niin paljon rikkoneeni hänet, että väitin hoitajalle äitini kolauttaneen lapsen pään pöytään ja pakotin tarkastamaan pojan. Hän on nyt 15 ja kunnossa, Kari sanoo  Scary Mommyn Facebook-sivulla.

– Se, että hän tunsi olonsa niin kamalaksi eikä yrittänyt valehdella tapahtuneesta, kuten monet varmasti tekisivät, todistaa, että hän on mahtava äiti, Katie kehuu.

Pienen vauvan piteleminen ei olekaan aina niin helppoa kuin voisi luulla.

– Oletko koskaan yrittänyt pidellä käärmeitä, jotka on rasvattu vaseliinilla, samalla, kun olet äärimmäisen univelkainen? Joo. Se on sellaista, Katy heittää.

Lähde: Scarymommy.com