"En enää tiedä, mitä pitäisi tehdä" – Suomen olympiaurheilijan ajatukset sukelsivat syvälle

Eero Hirvonen pureskeli koko olympiadin jatkuneita vaikeuksiaan Zhangjiakoun olympiastadionilla yhdistetyn suurmäen olympiakilpailun jälkeen. Hirvosen ajatukset sukelsivat syvälle, kun hän mietti, miten hän oli valahtanut Pyeongchangin kuudensilta sijoita Pekingin kisojen tuloksissa sijoille 17 ja 20.

Hirvosen suunta oli edellisten kisojen aikaan kohti lajin terävintä kärkeä ennen kuin polvivaivoista alkaneet ongelmat kuristivat kehityksen.

– En osaa enää edes sanoa, mikä on ollut tämän olympiadin aikana suurin ongelmani, Hirvonen sanoi kaikista vaikeuksistaan.

– Olisi helppo sanoa, että tämä johtuu polvivaivasta (hyppääjän polvi), joka alkoi jo ennen edellisiä olympiakisoja. Siinä meni pari vuotta, mutten rehellisesti usko, että se enää on syy, miksi tällä hetkellä menee huonosti.

Kaikki käyty läpi

Hirvonen oli suurmäen kilpailun mäkiosuudella 26:s, hiihdossa yhdeksänneksi vauhdikkain ja lopputuloksissa 20:s. Hän ei ollut tyytyväinen hiihtoonkaan, koska hän kamppaili takavuosina Ilkka Herolan kanssa lajin parhaan hiihtäjän maineesta.

– Mielenkiintoista, kun vuodesta toiseen yrittää tehdä jotain, jotta asiat paranisivat. Ja aina uskoo, että nyt on mennyt eteenpäin, on tehty hyviä juttuja, alkaa olla kunnossa ja on hyvä fiilis, kun tulee tänne kisoihin. Sitten hiihto on tommosta, Hirvonen ihmetteli.

– Hiihto oli taas aika heikko niin kuin se on viime aikoina ollut. En enää tiedä, mitä pitäisi tehdä.

Hirvonen epäili jossain vaiheessa, että häneltä puuttui jaloista kestovoimaa, kun mäkiharjoittelussa oli keskitytty kovasti nopeusvoimaan.

– Kestovoimaakin on tullut taas tehtyä, mutta ei hiihto siitä oikeastaan mihinkään muuttunut.

Tilanne harmittaa 26-vuotiasta Hirvosta, sillä yhdistetty lajina ja huippu-urheilu innostavat edelleen.

– Välillä ottaa enemmän, välillä vähemmän päähän, kun en ole siellä, missä haluaisin, Hirvonen tunnusti.

– Urheilu on silti keskimäärin kivaa. Tykkään siitä, mitä tee. Mutta se ei ylennä mieltä, kun jokaisen kisan jälkeen, joutuu miettimään, minkä takia tätä hommaa tekee.

Lue myös:

    Uusimmat