Sääilmapallojen lähettäminen on arkipäiväistä toimintaa joka puolella maailmaa.
Suomessa luotauksia tehdään Jokioisissa neljä kertaa päivässä ja Sodankylässä kaksi kertaa. Jopa 35 kilometrin korkeuteen asti kohoavat pallot ovat edellytys sään ennustamiselle.
– Sääpallon tuntee siitä, että se on tuollainen kaksi kännykkää päällekkäin (kokoinen radioluotain), 50 metriä narua ja ilmapallo toisessa päässä. Painaa 90 grammaa ja kulkee ylöspäin, siitä sen erottaa, toteaa vanhempi suunnittelija Timo Laine Ilmatieteen laitokselta.
Laineen antama kuvaus poikkeaa rajusti Pohjois-Amerikassa havaituista kohteista. 4. helmikuuta alasammuttua kiinalaista vakoiluilmapalloa kuvailtiin kahden linja-auton kokoiseksi. Perjantaina ja lauantaina alasammuttuja kohteita luonnehdittiin Volkswagen Beetlen eli pienehkön henkilöauton kokoisiksi.
– En ole koskaan kuullut auton kokoisesta säänmittauslaitteesta, jotka lentelisivät taivaalla, Laine kertoo.
Suomessa sääpallot ovat tavallisesti korkeintaan 3–4 metriä halkaisijaltaan.
– Ne mittaavat ylös mennessään ja alas tullessaan ilman lämpötilan, kosteuden, ilmanpaineen, tuulen suunnan ja nopeuden, Laine listaa.
Lue myös: Jo neljä alasammuttua kohdetta: vakoiluilmapalloja, maan ulkopuolisia asukkaita? Tämä kaikki tapauksista tiedetään nyt
Eivät kunnioita maiden rajoja
Heliumilla tai vedyllä täytetyt pallot puhkeavat kaasun laajetessa, kun pallo on noussut riittävän korkealle. Sen jälkeen radioluotain putoaa vapaasti maahan.
Sinällään on tavallista, että sääpallot eksyvät muiden valtioiden puolelle – niitä kun ei voida ohjailla.
– Ei kukaan siitä loukkaannu, jos jonkun maan sääluotauspallo menee jonkun toisen maan puolelle. Normaalina, suht tavallisena tyynenä päivänä, sääpallo pysyy noin 200 kilometrin säteellä lähtöpaikastaan, Laine kertoo.
– Mutta on Suomeen joskus tullut Ruotsista luotaimia, ja kollega on raportoinut Keski-Virosta meidän pallostamme.
Pallon loppusijainti riippuu siis täysin olosuhteista.