Lilly Hulse, Kyla Wood, Sammy Rodgers ja Mimi Skipper viettävät tavallista teinityttöjen perjantai-iltaa Manchesterin kupeessa sijaitsevassa Halessa Pohjois-Englannissa. Ensin tilataan pitsat, sitten laitetaan kutrit kuntoon bileitä varten.
15–16-vuotiaiden nuorten ilta näyttäisi aivan toisenlaiselta, jos jollakulla olisi sylivauva huolehdittavanaan.
– Ei voisi käydä koulussa, ei olisi rahaa, sosiaalinen elämä olisi varmaan nollassa. Tosi vaikeaa, nelikko luettelee.
Teiniraskaudet ovat vähentyneet Englannissa ennätysalhaalle. Maaliskuussa Britannian tilastoviranomainen julkaisi lukemat vuodelta 2015, ja niiden mukaan raskauksia oli 21 jokaista tuhatta 15-17-vuotiasta tyttöä kohti. Luku on alhaisin vuonna 1969 alkaneen tilastoinnin aikana.
Manchesterilaistytöt tietävät koulustaan pari vuotta vanhemman tytön, josta tuli äiti alaikäisenä. Omassa kaveripiirissä teiniäitejä ei ole.
Teiniäitiys oli ”englantilainen juttu”
Teiniraskaudet olivat Englannissa pitkään maan tapa.
– Ilmiö oli ennen hyväksytty ”englantilainen juttu”, kuvailee Alison Hadley, joka työskentelee Bedfordshiren yliopiston Teenage Pregnancy Knowledge Exchange -yksikössä.
Vuonna 1999 silloinen työväenpuoluehallitus lanseerasi teiniraskauksien vähentämiseen tähtäävän strategian, joka onnistui lukujen perusteella niin hyvin, että Maailman terveysjärjestö WHO on halunnut ottaa siitä oppia.
Strategian toteutusta johtaneen Hadleyn mukaan suurin strategian tuoma muutos oli se, että kun aiemmin konservatiivihallitukset suhtautuivat teiniraskauksiin terveysongelmana, työväenpuoluehallitus tarrasi toimeen kokonaisvaltaisesti. Työhön valjastettiin mukaan paikalliset toimijat.
– Tietoa alettiin jakaa ja vääriä luuloja korjattiin, ehkäisyn ja luottamuksellisen avun saatavuutta parannettiin ja teinien vanhemmille tarjottiin tukea, Hadley luettelee.
Ei hintalappua e-pillereille
Huomattavasta laskusuhdanteesta huolimatta Englannissa on edelleen enemmän teiniraskauksia kuin muissa läntisen Euroopan maissa.
Hadley selittää tätä muun muassa sillä, että myös epätasa-arvoisuus on Englannissa suurempaa kuin vertailumaissa: köyhillä alueilla teini-ikäisten tyttöjen on suorastaan oletettu tulevan raskaiksi.
Hadleyn mukaan strategian tavoitteena oli tehdä raskaudesta nimenomaan valinta, ei oletusarvo. Nuoret naiset haluttiin myös pitää koulun penkillä tarjoamalle esimerkiksi ilmaista lastenhoitoa opetuksen ajaksi.
Ehkäisy on ollut Englannissa ilmaista 70-luvulta asti. Vaikka maksuttomuus ei ole onnistunut estämään teiniraskauksia, Hadley pitäisi suurena virheenä, jos ehkäisystä yhtäkkiä tehtäisiin maksullista. Silloin nuoret saattaisivat turvautua vähemmän luotettaviin menetelmiin.
– Oletamme, että nuoret tietävät ehkäisyn olevan ilmaista, koska se on ollut sitä niin kauan. Meidän on kuitenkin jatkettava tiedon jakamista ja korostettava asian luottamuksellisuutta.
Manchesterilaisnuorten puheiden perusteella strategia ei kuitenkaan ole saavuttanut ihan kaikkia: nelikon tytöt ovat saaneet seksuaalikasvatusta yhden tunnin verran 11-vuotiaina.
Tyttöpoppoo toivoisi enemmän tietoa seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista esimerkiksi kouluopetukseen. Maaliskuussa brittihallitus ilmoitti, että seksuaalikasvatus muuttuu pakolliseksi kaikissa kouluissa.
Perustiedoissakin voi olla suuria aukkoja. Englannissa ehkäisy on ollut ilmaista 70-luvulta lähtien, mutta Hulselle tämä on uutinen.
– Ai onko se ilmaista? En edes tiennyt! hän huudahtaa.