"Ennen flirttailin kuoleman kanssa": Taiteilija Markus Copperin räjähteen sisältävistä veistoksista alkoi poikkeuksellinen poliisitutkinta

Poliisit metsästivät yli 25 vuotta sitten tehdyn Sixpack of Instant Death -teoksen osia. Ne olivat pronssivaloksia, joiden sisällä oli toimiva räjähde. Rikospaikassa käydään läpi, miten viranomaiset päätyivät ympäri Suomen levinneiden teosten jäljille ja kuinka ne saatiin vaarattomiksi.

Copperin tuntenut ja häntä väitöskirjaansakin haastatellut nykytaiteen museo Kiasman johtaja Leevi Haapala katsoo, että vuonna 1968 syntynyt, esimerkiksi Ars Fennicalla palkittu Markus Copper on yksi keskeisistä suomalaisista kuvanveistäjistä, joka hallitsi monipuolisesti erilaisia menetelmiä.

– Hän taisi todella hyvin metallityöt ja hitsaamiset, ja yhtälailla puutyöt ja valamisen. Hän oli hyvin kiinnostunut sähköstä ja mekaniikasta, ja opetteli näitä taitoja yhtä lailla, Haapala kertoo.

Copper oli tunnettu monista suurista, tilallisista teoksista, joissa huomion kiinnittivät niissä käytetty liike, valo ja ääni. Moni teoksista hallitsi esiintymistilaansa voimakkaasti, ja niiden luomat tunne-elämykset vaihtelivat rauhoittavasta vaikutuksesta uhkaavuuteen.

Lue myös: Ars Fennica -palkinto Markus Copperille

Jättikuula jahtasi katsojia, liiketunnistin sai patsaan "puukottamaan"

Sixpack of Instant Deathin kaltaiset pelottavat ja jopa konkreettisesti vaaralliset teokset eivät olleet Copperille täysin poikkeuksellisia. Hänen varhaisiin teoksiinsa kuului muun muassa liiketunnistimen avulla ihmisiä jahtaava suuri metallikuula Juggernaut. Hän oli tehnyt myös uusia tulkintoja historiallisista kidutus- ja teloitusvälineistä teoksissa Porvariovi ja Rautaneito.

Vuonna 2008 Copper teki katuväkivaltaa kommentoivan ja omista kokemuksistaan ammentavan teoksen Puukottaja, jossa ihmisen kokoinen hahmo huomaa liiketunnistimella lähelle tulevan ihmisen ja aloittaa puukottavan liikkeen pitelemällään terällä.

Toisaalta Copper käsitteli teoksissaan myös kuoleman kaltaisia voimakkaita teemoja myös niin, ettei katsojan tarvinnut kokea pelkoa. Monet töistä käsittelivät ihmisten aikaansaamia katastrofeja. Copperilta tunnetaan muun muassa neuvostoliittolaisen ydinsukellusveneen uppoamista käsittelevä Kursk-teos ja hänen teoksensa Estonia käsitteli samannimisen matkustaja-aluksen uppoamista Itämerellä.

Käytännössä moni Copperin hurjimmista töistä oli toiminnassa vain henkilökunnan valvonnassa turvallisissa olosuhteissa, esimerkiksi aidattuna.

Nyttemmin moni Copperin teoksista on purettu, ja haastatteluissa Copper on kertonut itse tuhonneensa monia töistään tai käyttäneensä osia seuraavissa teoksissaan.

Lue myös: "Sit kun avaimesta vääntää, niin pamahtaa" – oliko Markus Copperin räjähtävä taideteos Sixpack of Instant Death rikollista taidetta?

Halusi saada tunnereaktion

Copperin haastatteluista käy ilmi, että hän teki väkivaltaisia töitä herättääkseen katsojassa tunnereaktion.

– Se oli just performanssista lähtenyt, kun halusi vaikuttaa katsojaan ja saada vahva tunnekokemus katsojalle. Vaara oli sillä tavalla helppo ja se sitä paitsi aina kiinnosti mua itseeni, hän kertoi Kansallisgallerian arkistokokoelmasta löytyvässä Jyrki Simovaaran vuonna 1999 tekemässä taiteilijahaastattelussa.

Kiasman johtaja Leevi Haapala arvioi, että Copper halusi pelata taiteen fyysisyydellä ja haltuunotolla.

– Taide on jotain, joka ei jätä kylmäksi, tulee lähelle, aiheuttaa välittömän reaktion, fyysisen ja jopa tällaisen pelon ja vaaran tunteen, hän kuvailee.

Pelottavien aiheiden käsittelyä kuvataideopetuksessa käsitelleessä pro gradu -tutkielmassa Copper kertoi, että nuorena hänen tarkoituksenaan oli saada ihmiset kunnioittamaan ja valitsemaan hyvä näyttämällä näille pahaa.

– Näyttämällä tuollaiset uhkakuvat heitän katsojat päinvastaiseen suuntaan, mikä on tarkoitus, että elät ja olet onnellinen elämässä. Näytän väkivallan niin, että ihmiset ei halua väkivaltaa — enää. Se oli minun tarkoitukseni, kun olin nuori, hän sanoi ilmeisesti vuonna 2015 tallennetussa haastattelussa.

"Halusin päästä siitä vaarasta eroon"

Copper sai huomattavaa julkisuutta vuosituhannen vaihteessa luotuaan monumentaalisen Seitsemän meren arkkienkeli -veistoksen. Valaan luurangolta näyttävä veistos soitti Kotkan kirkon vanhoja urkupillejä satunnaisin yhdistelmin. Teos hurmasi monet ja päätyi lopulta Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmaan.

Taiteilija itse luonnehti halunneensa siirtyä pois vaaran tunteesta uusiin elementteihin.

– Tää valas on täysin toisenlainen. Halusin lähteä toiseen suuntaan, kokeilla jotain täysin uutta. Se tunnevaikutelma on edelleen sama, mutta mä halusin päästä siitä vaarasta eroon, kokeilla toisenlaista, hän kuvaili vuonna 1999.

Kymen Sanomille hän kertoi vuotta aiemmin valaan edustavan hänelle henkistä tasapainoa ja rauhaa.

– Aikaisemmin olen tehnyt kidutus- ja teloitusvälineitä, niin kuin giljotiineja. Halusin nähdä, että osaan muutakin, hän kertoi.

Ars Fennica 1999 -teoksessa Copperia siteerataan vastaavissa tunnelmissa.

– Ennen flirttailin kuoleman kanssa, nyt se ei enää riitä. Pitää katsoa tarkemmin, olla tosissaan ja kantaa vastuu tekemisistään. Suhteesta, vastavuoroisesta suhteesta ensisijaisesti itseni ja teosten välillä.

Haapala tunnistaa, että Copperin työ muuttui vuosien saatossa yhteiskunnallisemmaksi ja symbolisemmaksi ja salli katsojan pysähtyä rauhassa taiteen äärelle.

Hän kuvailee Copperin pohtineen myöhemmässä tuotannossaan yhteiskunnan omaatuntoa ja sitä tuhoa, jota ihminen, yhteiskuntajärjestelmät tai teknologia aiheuttavat. Teoksissa näkyy hänen mukaansa hyvän ja pahan taistelu, kamppailu luovuuden ja tuhovoiman välillä.

– Itse näen Copperin yhteiskunnallisena ajattelijana, joka miettii yksilön ja yhteiskunnan suhteita, hän pohtii.

Myyttisen taiteilijan aura

Haapala tunnistaa, että Copperin persoonan ympärille voi nähdä kehittyneen eräänlaisen taiteilijamyytin. Sitä osaltaan vahvisti taiteilijan rankat elämänkokemukset.

Esimerkiksi alkujaan taiteilijanimenä käytetyn Copper-nimen taustalla oli vaarallinen onnettomuus, joka sattui Copperin tehdessä tuliperformanssin sytytysnesteellä. Voima-lehden haastattelussa Copper kertoi, että sytytyspullo räjähti hänen syliinsä, kärvensi hänen jalkansa kuparin värisiksi ja vei sairaalaan.

Teknisesti haastavat työnsä Copper teki pitkälle yksikätisesti, sillä hänen vasen kätensä oli proteesi: Copper oli vuonna 1996 leikannut vasemman kätensä poikki sirkkelillä, ja kävi samalla lähellä kuolemaa.

Haastatteluissa Copper on kertonut, että juuri tästä tapauksesta toipuessaan hän sai ensimmäiset visionsa Seitsemän meren arkkienkelistä.

Erityisesti uransa loppupuolella Copper ei antanut juurikaan haastatteluja. Siihen saattoi vaikuttaa pettymys median toimintaan ja esimerkiksi eräs aikakauslehdelle Julkisen sanan neuvoston langettavan päätöksen poikinut lehtihaastattelu, jossa käytiin laajalti läpi Copperin yksityiselämään.

Copper asui uransa loppupuolen Suomen rajojen ulkopuolella ja keskittyi taiteeseensa.

Markus Copper oli kuollut vain 50-vuotiaana vuonna 2019, vuotta ennen Sixpack of Instant Death -teoksesta aloitettua tutkintaa. 

Viime viikolla Kiasmassa aukesi Markus Copperin uraa lävitse käyvä näyttely. Haapalan mukaan tarkoitus on antaa kokonaiskuva taiteilijasta, hänen koneveistoksistaan, performansseista ja piirustuksista.

– Haluamme tarjota mahdollisuuden tutustua Copperin puoliin, jotka eivät yleensä ole tiedossa, Haapala kuvailee.

Katso juttu Markus Copperin räjähtävistä taideteoksista illan Rikospaikasta MTV3-kanavalla klo 22.35 ja MTV Katsomosta. Harvoin kuullulla arkistonauhalla Copper pääsee itse kommentoimaan taideteoksiksi tekemiään pommeja ja aiemmin julkaisemattomat kuvat näyttävät, miten terroripommiryhmä teki palkitun taiteilijan taiteen vaarattomaksi. Jaksossa kerrotaan myös, miten erikoisen yhteydenoton myötä poliisi päätyi vaarallisten teosten jäljille.